Hitaan kasvun ja merkittävän työttömyyden oloissa on luonnollista, että maan hallitus sisällytti tuoreeseen budjettiesitykseensä työllisyyspaketin. Paketin keskeinen osa koskee asuntorakentamista. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta vahvistetaan muun muassa asettamalla 3000 euron kuukausituloraja pääkaupunkiseudun uusille valtion tukemien asuntojen asukkaille sekä ARA-asuntoa vaihtaville.
Itse rakentamista vauhditetaan tehtäessä korkotukilainauudistus ja nostamalla asumisoikeusasuntojen valtuutta. Korkotukivaltuuksien kohdalla puhutaan kaikkiaan miljardiluokan toimista. Toimien painotus on matalamman tulotason asujissa, mikä tukee hyvin laajempaa konsensustavoitetta kohtuuhintaisen asumisen lisäämisestä erityisesti etelän kasvukeskuksissa.
Rakentamisen fokuksen on luonnollisesti oltava siellä missä on väestö. Helsingin seudun niin sanottujen MAL-sopimuskuntien kanssa tehdään myös toimenpiteitä sekä käynnistysavustusten että tuiki tärkeän kunnallistekniikan rakentamista tukemalla. Rakennettu ympäristö on kokonaisuus.
Edellä mainitut satsaukset osuvat oikeaan osoitteeseen. Rakentaminen on usein muuttoliikkeen tai vaikkapa rakennuskannan iän myötä välttämätön investointi ja samalla erittäin työllistävää. Sen toteuttamisen voi siis nähdä ylimääräisen elvytyskustannuksen sijaan myös välttämättömänä tulevaisuusinvestointina, joka on lisäksi talouspolitiikan kokonaisuuden näkökulmasta hyvin ajoitettu.
Rakentaminen siis kuuluu talouspolitiikan työkalupakkiin. On tärkeää, että hallituksen budjettiesitys huomioi tämän. Huhtikuisten kuntavaalien yhteydessä lisääntyy keskustelu kuntien elinvoimaisuudesta. Myös siinä keskustelussa rakentaminen kuuluu vahvana alueellisena kasvumoottorina keskustelun ytimeen.
