Kiitos ja ei kiitos, arvon hallitus!

Juha Sipilän kokoama kolmen puolueen enemmistöhallitus julkaisi hallitusohjelmansa. Sitä voi kiittää vahvasta strategisesta otteesta, joka tarjoaa myös suomalaiselle rakentamiselle uusia mahdollisuuksia kasvuun. Seuraavassa kolme kiitoksen arvoista valintaa.

Blogi | Jussi Mattila 27.5.2015

Ensimmäinen kiitos siitä, että kiertotalous huomioidaan uuden kasvun alustana. Biotaloudesta on puhuttu, mutta kiertotaloudesta toistaiseksi liian vähän. Se tarjoaa kuitenkin huikeita mahdollisuuksia monen eri toimialan ja monen eri materiaalin kohdalla. On sitten kyse kulutustavaroista tai teollisuuden raaka-aineiden sivuvirroista, niin materiaalien parempi kierto tarkoittaisi ympäristön kannalta kestävämpää, uusia työpaikkoja luovaa ja usein korkeaan osaamiseen nojaavaa toimintaa.

Toinen kiitos liittyy asuntorakentamisen ohjelman sisältävään kasvupakettiin. Investoinneista 60 % suuntautuu infrastruktuurin rakentamiseen. Rakentaminen on suomalaisten työpaikkoja ja taloudellista toimeliaisuutta. Onkin erittäin hyvä asia, että hidasta kasvua pyritään jouduttamaan myös työvoimavaltaisen suomalaisen rakentamisen kautta.

Kolmas kiitos siitä, että hallitus jatkaa sääntelyn järkevöittämistä. Sokea reettakin on nähnyt, että uudet ideat, kasvu ja työpaikat eivät synny säännöistä, vaan vapauden luomasta kekseliäisyydestä. Tämä pätee myös suomalaiseen rakentamiseen. Rakentamisen sääntelyä, esimerkiksi eri rakennusmateriaaleja koskien on hyvä miettiä uudelleen ja antaa entistä enemmän vapauksia suunnittelijoille.

Viimeiseen kohtaan liittyy samalla reilun suomalaisen rakentamisen näkökulmasta myös koko ohjelman merkittävin ongelma. Hallitus on nimittäin aivan oikein purkamassa myös rakentamismääräyksiä, mutta ei valitettavasti markkinaneutraalisti, vaan ainoastaan puun käyttöä edistäen. Tämä ei istu oikeusvaltioajatteluun, missä kaiken lainsäädännön ja viranomaisohjeistuksen sekä toiminnan tulisi olla tasapuolista ja syrjimätöntä.

Tälle syrjivälle ja suosikkinsa valinneelle kirjaukselle onkin sanottava reilusti, mutta tiukasti ei kiitos. Olemme nimittäin varmasti kaikki sitä mieltä, että rakennusten ja infrastruktuurin suunnittelijoiden työ on parasta mahdollista silloin, kun hyvät ajatukset sekä tekijät kisaavat vastakkain ja paras valitaan. Strategista ohjelmaa syvennettäessä rakentamisen kilpailuun kasvutekijänä tuleekin kiinnittää enemmän huomiota. Ei itse kahlita rakentamisen toimeliaisuutta, vaan valjastetaan se terveellä kilpailulla kansantaloutemme veturiksi.