Suomen Arkkitehtiliiton puheenjohtaja Henna Helander kertoi joulukuussa Tekniikka & Talous -lehden jutussa, että kerrostalojen betonista voisi jättää 90 % pois – minkään ominaisuuden kärsimättä – jos runkorakenteena käytettäisiin tavanomaisen ns. kirjahyllyrungon sijasta pilarilaatta-runkoa. Helanderin esittämä muutos tarkoittaa käytännössä sitä, että ontelolaattavälipohjat korvattaisiin paikallavaletulla massiivisella betonilaatalla, ja ulko- ja väliseinät voitaisiin tehdä betonin sijaan kevyemmistä materiaaleista.
Laskeskelin mielenkiinnosta ”tupakkiaskin kanteen” tavanomaisen 8-kerroksisen asuinkerrostalon betonimäärät molemmilla runkovaihtoehdoilla. Esimerkkitapauksessani lopputulos oli, että pilarilaatta-kerrostaloon meni tosiaan vähemmän betonia.
90% on todellisuudessa 10%
Ero ei kylläkään ollut 90 %, vaan noin 15 %, koska jätin laskelmassa huomiotta perustuksiin käytettävän betonin. Sen määrähän vaihtelee kohteittain perustamisolojen mukaan. Erimerkkikohde oli paalutettu, ja perustukset huomioon otettuna ero betonimäärissä oli enää 10 % luokkaa. Eron pienuus johtuu lähinnä siitä, että pilarilaattarungossa poisjäävää betoniseinää on vähemmän kuin välipohjaa, jonka paino taas kasvaa merkittävästi ontelolaattavälipohjaan verrattuna.
Kerrostalojen betonirakenteisiin käytetään noin 1 % Suomen maa- tai kallioperästä otettavasta kiviaineksesta. Tämä tarkoittaa, että runkorakennemuutoksilla on vain äärimmäisen marginaalinen vaikutus raaka-ainevarojemme käyttöön. Sen sijaan tulisi tavoitella rakentamisen ilmastopäästöjen pienentämistä.
Ilmastopäästöjen suhteen saavutettaisiin merkittävä vaikutus, jos kerrostalot tehtäisiin runkorakenteesta riippumatta vähähiilisestä betonista. Markkinoilla on jo nyt tarjolla sekä vähähiilisiä betonielementtejä että vähähiilistä valmisbetonia, joiden CO2-päästö on noin puolet normaalitasoa alhaisempi. Käyttämällä näitä tuotteita kerrostalosta saadaan markkinoiden vähähiilisin, kaikki materiaalivaihtoehdot huomioon otettuna.
