Hallitusneuvottelut on saatu päätökseen ja Suomella on nyt uusi hallitus. Myös suurella mielenkiinnolla odotettu hallitusohjelma on vihdoin valmis ja sitä onkin jo ehditty julkisuudessa ruotia monelta kannalta. Neuvottelutuloksessa näkyy neljän puolueen kädenjälki ja kompromissit, joita on vaadittu hallituksen syntymiseksi. Näin tulee ollakin. On selvää, että sellaista hallitusohjelmaa ei olekaan, jossa kaikki osapuolet olisivat saaneet kaiken haluamansa. Niin ikään on selvää, että eri tahot yhteiskunnassa tarkastelevat ohjelmaa kukin omista lähtökohdistaan käsin ja löytävät sekä kiitettävää että moitittavaa.
Kivirakentamisen näkökulmasta positiivista hallitusohjelmassa on erityisesti yleinen yrittäjämyönteisyys, ja ohjelma sisältää myös monia tärkeitä kirjauksia, jotka liittyvät ilmasto- ja ympäristöasioihin. On hienoa, että päästöjen vähentämiseen ja luontokadon pysäyttämiseen halutaan pyrkiä elinkeinoelämän kilpailukykyä tukien ja markkinaehtoisia ratkaisuja luoden.
Kiitosta meiltä saavat vihreään kasvuun liittyvät tavoitteet, joissa painotetaan kustannustehokkaita ja teknologianeutraaleja päästövähennystoimia kestävästi kannattavan liiketoiminnan synnyttämiseksi. Myös suunnitelmat maankäytön ja rakentamista koskevan sääntelyn uudistamisesta ja keventämisestä ovat tervetulleita. Hallitusohjelmassa linjataan, että kiertotalouden esteenä olevaa sääntelyä kehitetään ja jätelainsäädäntöä uudistetaan, jotta kierrätysmateriaalien markkinaehtoinen käyttö lisääntyy – tämä on kivirakentamisen näkökulmasta toivottua ja oikeansuuntaista kehitystä.
Kysymyksiäkin ohjelma herättää. Otsikkotasolla puhutaan reilumman kilpailun Suomesta, mutta kuitenkin hallitus haluaa edistää kotimaiseen uusiutuvaan raaka-aineeseen perustuvan teollisuuden arvonlisän nostamista. Puun käytössä pyritään mahdollisimman korkeaan jalostusasteeseen ja puurakentamista halutaan tukea monin tavoin, mm. lisäämällä kannustimia, purkamalla sääntelyä ja panostamalla alan koulutukseen. Tämä on toki tuttua jo monien edeltävien hallitusten ajalta.
Erityisen suuri haaste lienee puun korkeamman jalostusarvon tavoittelemisessa. Toistaiseksi kehitys on kulkenut toiseen suuntaan. Yhä suurempi osuus puusta päätyy poltettavaksi tai sellukattilaan. Tämän taustalla olevat miljardi-investoinnit on tehty vuosikymmeniksi, joten pyörää on ilmeisen vaikea saada pyörimään toiseen suuntaan. Asiaa hankaloittaa osaltaan se, että Suomi tarvitsee bioenergiansa ja maailma vessapaperinsa ja kartonkinsa.
Kyseenalaista on, miten reilumpi kilpailu edellä kuvatuista lähtökohdista toteutuu, mutta se selvinnee, kun hallitusohjelmaa lähdetään käytännössä toteuttamaan.
Toivotamme uudelle hallitukselle myötätuulta ja sinnikkyyttä työhön Suomen ja suomalaisten hyväksi. Kuten tähänkin asti, Kivirakentajat ovat käytettävissä rakentamiseen liittyvissä kysymyksissä ja toimialana pyrimme osaltamme luomaan kestäviä ratkaisuja yhteiskuntamme haasteisiin.
