Betonirakentamisen laatupuutteista muutama vuosi sitten noussut kohu käynnisti mittavat tutkimukset ongelmien laajuuden ja syyn selvittämiseksi ja tilanteen korjaamiseksi. On tutkittu muun muassa lukemattomia rakenteita, lisäaineiden toimintaa, betonin tiivistymistä ja erottumista, lujuustutkimuksen luotettavuutta. Nyt voi todeta, että kohuun riitti vain muutama todellinen ongelmakohde.
Betonirakenteen valmistaminen on monivaiheinen tapahtumasarja. Siihen mahtuu lukuisa joukko toimijoita ja toimenpiteitä osa-aineiden suhteituksesta ja annostelusta, sekoittamisesta kuljettamiseen, pumppaamiseen, valuun, tiivistämiseen ja jälkihoitoon. Jos betonin lujuutta joudutaan selvittämään valmiista rakenteesta, prosessiin sisältyy vielä monta lisävaihetta. Tutkimuksissa on paljastunut, että asiat eivät ole kaikilta osin niin kuin on uskottu, luultu tai kuviteltu. Betonirakentamisen prosessin eri vaiheisiin liittyy joukko pieniä epätarkkuuksia. Kiviainesten rakeisuus ja kosteuspitoisuus vaihtelevat, sementin lujuustaso ja betonin ilmamäärä vaihtelevat, betonin tiivistysaste vaihtelee. Jos betonin lujuutta tutkitaan porakappaleiden avulla, kappaleiden irrottamiseen ja käsittelyyn sekä koestamiseen liittyy niihinkin monta epätarkkuutta.
Kun kaikki betonirakenteen tuotantoprosessin epävarmuudet summaa yhteen, syntyy herkästi kuva, ettemme hallitse valmistusprosessia riittävällä tarkkuudella. Käytännön arjessa betonirakentaminen toimii kuitenkin kokemusten mukaan erittäin hyvin. Suomessa ei ole ainakaan 50 vuoteen sortunut yhtään vähänkään mittavampaa rakennusta tai rakennetta heikon betonin takia.
Miksi osin hallitsemattomalta vaikuttava tuotantoprosessi tuottaa kuitenkin erittäin luotettavia rakenteita? Syitä lienee monia. Kohtuullisen suurten varmuuslukujen lisäksi monet rakenteiden lujuussuunnittelussa tehtävät otaksumat lienevät betonin tapauksessa poikkeuksellisen konservatiivisia, ne ovat reilusti varmalla puolella. Useimmat betonirakenteet ovat myös luonteeltaan sellaisia, että rakenteeseen kohdistuvat rasitukset ohjautuvat luontaisesti rakenteen lujimpiin kohtiin.
Betonirakenne ei ole ketju, joka pettää heikoimman lenkkinsä mukana. Se on pikemminkin kuin matto, jossa loimet ja kuteet jakavat taakkansa järkevällä tavalla keskenään. Rakentaminen on syytä pitää jatkossakin niin yksinkertaisena kuin mahdollista. Jonkinlainen uhka on, että alamme ottaa kaikki pienetkin betonin valmistamiseen ja käsittelemiseen liittyvät epävarmuustekijät yhä tarkemmin huomioon. Seurauksena tuotantoprosessista tulee helposti hyvin monimutkainen.
