Käyttöikäsuunnittelu kuuluu nykyään jokaiseen rakennushankkeeseen. Määräysten mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on määriteltävä, mille tavoitekäyttöiälle rakennus suunnitellaan. Valinta on vapaa, mutta useimmiten ns. tavanomaisessa rakentamisessa päädytään 50 vuoden käyttöikään. Sillat ja monumentaalirakennukset suunnitellaan usein 100 vuoden käyttöiälle.
Rakennuksen käyttöikä tuntuu äkkiseltään selkeältä ja helposti ymmärrettävältä asialta. Tilanne muuttuu, jos alkaa miettiä, mitä kyseinen käyttöikä todellisuudessa tarkoittaa. Mitä tapahtuu käyttöiän päätyttyä? Puretaanko rakennus, vai mitä tapahtuu?
Moni tuntuu – ehkä tiedostamattaan – ajattelevan, että tavoitekäyttöiän jälkeen rakennus puretaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi Suomen suurimman lähiön, Hervannan, kerrostaloja alettaisiin purkaa ensi vuonna siinä järjestyksessä, kun ne on aikanaan rakennettu. Hervannan ensimmäinen kerrostalo nimittäin valmistui vuonna 1972.
Esimerkin perusteella on helppo mieltää, että tavoitekäyttöikä ei tarkoita rakennuksen todellista elinikää. Mitä se sitten tarkoittaa?
Tavoitekäyttöikä tarkoittaa sitä käyttöikää, jonka rakennus saavuttaa riittävällä varmuudella, yleensä 95 % todennäköisyydellä. Käyttöikälaskenta perustuu siis todennäköisyystarkasteluun samoin kuin rakennusmateriaalin lujuuskin. Ominaislujuudeltaan C30/37-lujuusluokan betonista tulee saada huomattavasti korkeampia puristuslujuustuloksia, jotta sen voidaan sanoa kestää luvatun ominaislujuutensa verran. Lisäksi lujuudesta vielä leikataan osa pois suunnitteluvaiheessa, jotta vaadittu lujuus varmasti täyttyy.
Rakennuksen tai sen osan käyttöikään vaikuttaa monia erilaisia tekijöitä alkaen materiaaliominaisuuksista ja valmistuksen tarkkuudesta, ja päätyen tulevien rasitusolosuhteiden voimakkuuteen ja säännöllisen huollon toteutumiseen suunnitellulla tavalla. Siksi käyttöiän jakauma on laaja: samoilla lähtöolettamuksilla voidaan saada hyvin erimittaisia käyttöikiä. Huonoimmillaan käyttöikä voi siis jäädä todella lyhyeksi keskimääräiseen nähden. Siksi tavoitekäyttöikään on sisällytettävä runsaasti varmuutta. Esimerkiksi 50 vuoden tavoitekäyttöiälle suunnitellun rakennuksen pitää kestää käyttöikämallien mukaan keskimäärin 145 vuotta. Tämä tarkoittaa, että sadasta 50 vuoden käyttöiälle suunnitellusta rakennuksesta viisi tulee korjata 50 vuoden kuluttua, mutta puolet eli 50 rakennusta kestää pidempään kuin 145 vuotta. Kun betonirakenteet on mahdollista toteuttaa jopa 200 vuoden käyttöiälle, tällaiset rakennukset kestävät yli 580 vuotta, eli yli puoli vuosituhatta.
Betoni on ainoa rakennusmateriaali, jolle on olemassa koko rakennuksen käsittävä virallinen käyttöikämitoitus. Se tarkoittaa, että rakennuksen tilaaja saa myös käyttöiän suhteen sen, mistä on sovittu. Ja itse asiassa jopa triplasti enemmän: 50 vuoden tilauksella saa keskimäärin 145 vuoden käyttöiän ja 100 vuoden tilauksella 290 vuoden keskimääräisen käyttöiän.
Kuva: Tampereen kaupunki
