Tammikuun Betonipäivässä jatkettiin viime kesän SuomiAreenassa aloitettua keskustelua rakentamisesta ja luonnon monimuotoisuudesta. Kesäisen rankkasateen keskeyttämä paneeli Miten rakennamme niin, ettei luonto katoa? toteutettiin nyt uudestaan neljän asiantuntijan voimin: paikalla keskustelemassa olivat Rudus Oy:n ympäristöpäällikkö Terhi Rauhamäki, Ympäristöministeriön ympäristöneuvos Tuomo Kalliokoski, Luonnonsuojeluyhdistys Villi vyöhyke ry:n puheenjohtaja Jere Nieminen sekä Vihreiden kansanedustaja Jenni Pitko. Kiitos heistä jokaiselle hyvästä keskustelusta!
Betonirakentaminen ja luonnon monimuotoisuus eivät monen mielessä ensimmäisenä kohtaa, ja panelistit kiittelivätkin sitä, että Betonipäivillä puhutaan luontoasioista. Kivirakentamisen toimialalle aihe on toki jo pitkään ollut tärkeä, ja monille yrityksille luontokadon torjuminen onkin päästöjen leikkaamisen rinnalla keskeinen tavoite ja osa vastuullisuustyötä.
Rakentamisen ja luontokadon yhteydestä puhuttaessa on tärkeä tarkastella koko rakentamisen ketjua ja ymmärtää eri tekijöiden vaikutus kokonaisuudessa. Ylivoimaisesti tärkein asia, johon rakennustuoteteollisuus voi vaikuttaa, on ilmastonmuutoksen torjunta. Tässä on viime vuosina tapahtunut huomattavaa edistystä yritysten kehittäessä tuotteitaan ja prosessejaan vähäpäästöisemmiksi. Merkittävässä roolissa ovat myös raaka-aineiden uusiokäyttö sekä se, että kiviaineenottopaikat palautetaan ottovaiheen jälkeen parempaan kuntoon ja lajikirjoon kuin missä ne lähtötilanteessa olivat. Rudus Oy on ollut näissä toimissa yksi edelläkävijöistä, mistä Terhi Rauhamäki kertoi puheenvuorossaan.
Kuten paneelissa tuli esiin, rakentamisen ja luonnon vaatimukset ovat osittain ristiriidassa keskenään: rakentamisen pinta-ala ei saisi kasvaa, mutta samaan aikaan kohtuuhintaisia asuntoja tarvitaan kasvaviin kaupunkeihin. Toisaalta ratkaisujakin on löydettävissä. Tuomo Kalliokoski painotti korjaus- ja muutosrakentamisen merkitystä, ja Jenni Pitko nosti esiin vihreän siirtymän vaatiman infrarakentamisen sekä erilaiset kompensaatiomahdollisuudet. Jere Nieminen puolestaan toi esiin, että olemassa on myös paljon köyhän biodiversiteetin alueita, joille rakentaminen voi itse asiassa parantaa luonnon monimuotoisuutta. Kaupungistumisesta keskusteltaessa panelistit pitivät tärkeänä kaupunkiluonnon säilyttämistä, jolla on keskeinen vaikutus muun muassa kuumuudelta suojaamiseen, hulevesien hallintaan ja yleiseen viihtyisyyteen.
Panelisteilta kysyttiin myös käytännön esimerkkejä ratkaisuista, joilla luonnon hyvinvointia kaupungeissa voidaan edistää. Jere Nieminen mainitsi linnunpöntöt ja lintujen ruokinnan, minkä lisäksi hänen mukaansa lahopuita ja niittyjä voisi lisätä melkeinpä minne vain. Terhi Rauhamäki puolestaan toisi kaupunkeihin vihreitä ja vettäläpäiseviä kansirakenteita, joissa hän näkee uuden liiketoiminnan mahdollisuuksia rakenteiden tekijöille. Jenni Pitko ja Tuomo Kalliokoski kiinnittivät huomiota rakennusten käyttöikään: jos rakennuksia puretaan liian aikaisin, materiaalien merkitys kokonaispäästöissä kasvaa.
Paneelikeskustelussa kävi selväksi, että nykytilanne haastaa vakiintuneet ajattelutapamme: muutoksia tarvittaneen aina sääntelystä ja ohjauskeinoista tiedon lisäämiseen esimerkiksi ennallistamistoimien osalta. Samaan aikaan rakentamisen toimialalla piilee luontokadon torjumiseen liittyen valtavasti mahdollisuuksia, kunhan mukaan saadaan koko arvoketju: kaavoitus, luvitus, arkkitehdit, tilaajat, materiaalituottajat ja käyttäjät.
Vaikka keskustelussa tunnistettiin monia haasteita, löytyi panelisteilta myös luottamusta siihen, että Suomessa voidaan ja osataan kehittää luonnonmukaisempia rakennusratkaisuja kaupunkeihin. Tähän on helppo yhtyä ja tämän tavoitteen eteen varmasti me kaikki tahdomme toimia – jatketaan siis työtä ja pidetään yllä arvokasta, erilaiset näkökulmat huomioivaa keskustelua myös tulevaisuudessa!
