Kiinnitetään ensin ansiota kirjauksen ansioihin. Se kertoo oikeasta ja vahvasta tahtotilasta rakentamisen ylikireän sääntelyn purkamiseksi. Tämä on tärkeä asia kymmeniä tuhansia ammattilaisia työllistävälle toimialalle. Kevyempi sääntely mahdollistaisi suuremman vapauden ja mielikuvituksen käyttämisen suunnittelussa ja itse toteutuksessa.
Tilastokeskus kertoi hiljan, että rakennuslupia myönnettiin vuoden 2015 huhti–kesäkuussa 28,4 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Samaan aikaan rakennushankkeita aloitettiin 9,8 prosenttia vähemmän. Luvut ovat hälyttäviä. Suomi elää rakentamisesta. 60 % kansantaloutemme investoinneista suuntautuu rakentamiseen. Vauhtia todella tarvittaisiin lisää. Se ei kuitenkaan toteudu näillä eväillä.
Nyt päästään kirjauksen sisältämiin ongelmiin. Ensinnäkin on todettava, että nostamalla yksi materiaali muiden ohi rakennetaan epäreilu kilpailuasetelma. Tämä ei edistä vapaata ja idearikasta rakentamista, vaan syö toimivien rakentamisen markkinoiden edellytyksiä. On syytä muistaa, että talonrakentamisesta yli puolet toteutetaan jo nyt puurakentamisena. Päättäjien olisikin nyt osana uuden kasvun agendaa nostettava rakentaminen kokonaisuutena painopistealueeksi. Vielä se ei sitä ole.
Rakentaminen on otettava mukaan esimerkiksi uuden talouden agendalle. Sitra arvioi kiertotalouden tuovan Suomen kansantaloudelle vähintään 2,5 miljardin euron arvonlisän, jos mukaan lasketaan pelkästään konepaja-, metsä- ja elintarviketeollisuus sekä jakamistalouden mahdollisuudet ja kiinteistöjen käyttötarkoitusten muutokset.
Viimeksi mainittu liittyy vahvasti rakentamiseen ja rakennusten elinkaareen. Sekä ympäristö että kukkaro hyötyvät fiksusta, muuntojoustavuuden tunnistavasta rakentamisesta. Rakentaminen tuleekin laajemmin nostaa toistaiseksi turhan kapeasti tarkastellun kiertotalouden to do -listalle. Kivihän esimerkiksi kiertää jo nyt jopa paperiakin tehokkaammin. Yhteistuumin voimme nostaa Suomen kiertotalouden edelläkävijäksi.
