Hallituksen puurakentamishuumassa unohtuu turvallisuus

Pelastusalan ammattilaisten huoli turvallisesta rakentamisesta ja asumisesta on kuultava.

Blogi | Tiina Kaskiaro 20.6.2019

Suomen pelastusalan keskusjärjestön johtaja Karim Peltonen toi Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa 18.6.2019 (Peltosen blogi samasta aiheesta) esiin huolensa Antti Rinteen hallituksen ohjelman puurakentamisen paloturvallisuutta koskevista kirjauksista. Peltosen näkemyksiin on helppo yhtyä.

Voimakkaasti puurakentamisen puolesta liputtavassa hallitusohjelmassa esitetään palomääräysten materiaalineutraaliutta kehitettäväksi siten, että puurakennusten kaksinkertaisen palosuojauksen tarve vähenee. Lisäksi hallitus aikoo selvittää, onko puurakentamisen palomääräyksiä syytä keventää. Kuten Peltonen totesi, määräysten tarkoitus on varmistaa rakennusten turvallisuus. Kuinka paljon niistä voidaan joustaa ilman että riskit kasvavat? Onko paloturvallisuus tosiaankin teknisen fakta-arvioinnin sijaan poliittinen mielipidekysymys?

Palomääräyksissä todetaan: ”Rakennuksen kantavien rakenteiden on oltava sellaiset, että ne palon sattuessa kestävät vähimmäisajan ottaen huomioon rakennuksen sortuminen, poistumisen turvaaminen, pelastustoiminta ja palon hallintaan saaminen”. Määräyksillä pyritään turvaamaan ihmishenget sekä minimoimaan palosta omaisuudelle aiheutuvat vahingot. Palomääräyksiä tarkasteltiin korkeiden puisten kerrostalojen rakentamista helpottavaan suuntaan viimeksi vuonna 2011. Olemmekin vakuuttuneita siitä, että voimassa olevat rakentamismääräykset eivät ole este puurakentamisen kehittymiselle.

Puurakentamishuumassaan hallitus sivuuttaa ohjelmassaan kestävät, turvalliset rakennusmateriaalit kuten kiven, betonin ja tiilen. Jos materiaalineutraaliuden periaate nyt unohdetaan ja vaatimuksia heikennetään yhden materiaalin osalta, se ei palvele yhteiskunnan eikä kuluttajien etua missään suhteessa.

Pelastusalan ammattilaisten huoli turvallisesta rakentamisesta ja asumisesta on kuultava. Jos puumateriaalin poliittinen suosiminen johtaa mutkien oikomiseen turvallisuuskysymyksissä, hintana ovat pahimmassa tapauksessa ihmishenget.