Rakentaminen on hyvä esimerkki toimialasta, jossa sääntelyä on enemmän kuin tarpeeksi. Rakennusteollisuuden tavoitteena onkin ollut turhia kustannuksia aiheuttavien rakentamisen määräysten karsiminen rakentamismääräyskokoelman uusimisen yhteydessä vuosina 2015–2017.
Rakentamisen mahdollisuudet koko kansantalouden vauhdittajana ovat merkittävät. Työllistäähän kiinteistö- ja rakentamisala suoraan tai välillisesti joka viidennen suomalaisen. Rakentamiseen sijoitetusta eurosta 20–30 prosenttia kertyy veroina yhteiskunnalle. Tämä näkyy vain ohuesti hallituksen kasvulinjauksissa.
Hallituksen uudistama työkulttuuri on tuottanut ns. kärkihankkeet, joiden puitteissa pannaan toimeen kasvutoimia vaikean taloustilanteen edellyttämien sopeutustoimien rinnalla. Biotalouteen ja puhtaisiin ratkaisuihin keskittyneen kärkihankkeen alla on päätetty edistää puurakentamisen tukemista säädöksiä ja rakentamismääräyksiä purkamalla. Tahtotila säätelyn vähentämiseen on siis aivan oikean suuntainen. Kirjaukseen sisältyy kuitenkin arvaamaton riski, jota hallitus ei todennäköisesti ole tullut ajatelleeksi.
Koska lainsäädäntömme ohjaa rakentamista materiaalineutraalisti, asettaen määräyksiä tietyn laatutason saavuttamiseksi, puurakenteille ei voitane tasapuolisuuden nimissä asettaa muita materiaaleja kevyempiä vaatimuksia. Onkin siis vaara, että puurakentamista ”haittaavien” säädösten purkaminen laskee rakentamisen laatutasoa läpi koko rakentamisen kentän.
Fakta on nimittäin se, että vaikka turhaakin sääntelyä on, niin likimain kaikki puun käyttöä vaikeuttavat säädökset itse asiassa suojelevat asukkaita. Ne liittyvät asumisviihtyvyyteen, turvallisuuteen ja terveellisyyteen. Arkeen tuotuina nämä tarkoittavat muun muassa vaatimuksia koskien rakenteiden kosteusturvallisuutta, huoneistojen välisten rakenteiden ääneneristävyyttä ja rakenteiden palonkestävyyttä. On myös muistettava, että vasta vuonna 2011 uudistettiin puurakentamisen palomääräykset.
On vaikea uskoa, että hallitus todella haluaa suomalaisen asujan kustannuksella lähteä juuri näitä säädöksiä karsimaan. Negatiivisten vaikutusten lisäksi se tuskin pidemmän päälle auttaisi myöskään puurakentamista.
Tämän takia hallituksen onkin jatkovalmistelussa turvauduttava alan asiantuntemukseen ja haettava talouskasvun eväitä koko rakentamista vauhdittamalla. Rakennetun ympäristön osuus kansallisvarallisuudestamme on lähes kolme neljäsosaa. Jos ja kun tase on tarkoitus panna töihin, niin tässä sitä olisi tarjolla.
