Sementin ja siten myös betonin vähähiilisyys nojaa toistaiseksi kahteen peruspilariin: sementin poltossa fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen biomateriaaleilla ja kalsinaation osalta klinkkerin seostamiseen masuunikuonalla. Varsinkin jälkimmäistä haastaa aika. Kuonaaa tuottavat terästehtaiden masuunit ovat uhanalainen laji ainakin meillä Pohjolassa, ja luultavasti lopulta myös muualla maailmassa.
Raakaraudan tuotanto siirtyy asteittain vähäpäästöiseen vetypelkistykseen, jolloin sementin seostukseen hyvin sopivaa masuunikuona jää syntymättä.
Toki kuonallekin on vaihtoehtoja, mutta käytännössä voi olla hyvin vaikea löytää yhtä tehokkaita ja luotettavia seosaineita, ainakaan riittävän suuressa määrin. Kuona ei myöskään sovellu parhaalla mahdollisella tavalla kaikkiin betonin käyttökohteisiin, kuten esimerkiksi nopeaa kovettumista vaativiin betonilaatuihin. Samoin ankarimmissa pakkassuolarasitetuissa betoneissa ei ole nykytiedon valossa mahdollista päästä kovin merkittäviin seostusmääriin.
Koska prosessikemialle, eli kalkkikiven kalsinaatiolle emme voi mitään, jää jäljelle hiilidioksidin talteenotto (CCS, carbon capture and storage) ja joko pysyvä varastointi tai hyötykäyttö (CCU, carbon capture and utilization). Hiilidioksidin talteenotto on pääomaintensiivistä toimintaa, sekä investointi- että käyttövaiheessa. Olipa kyseessä sitten hyödyntäminen tai varastoiminen, kummatkin vaativat massiivisen talteenottolaitoksen lisäksi mittavan infran, jolla hiilidioksidi välivarastoidaan ja kuljetetaan käyttö- tai varastointipaikalle. Luonnollisesti käyttö ”energiasta aineeksi”-prosesseissa tai loppusijoittaminen meren pohjasedimentteihin edellyttää myös suurimittakaavaisia järjestelyjä.
Tietä kohti hiilidioksidin talteenottoa on viitoittanut tähän mennessä varakas Norja. Oslon lähistöllä sijaitsevalla Brevikin sementtitehtaalla ollaan parhaillaan käynnistelemässä hiilidioksidin talteenottolaitosta. Suomeenkin sopisi kaksi vastaavaa laitosta, mutta useiden satojen miljoonien eurojen investoinnille ei taida olla maksajaa. Ja tässäkin puhutaan vasta laitosinvestoinnista – ilman muuta infraa.
Hiilidioksidin talteenotto otti viime viikolla merkittävän askeleen eteenpäin, kun Vantaan Energia kertoi valmistelevansa investointia talteenottoon jätteenpolttolaitoksestaan. Uutinen on merkittävä, sillä kuljetus- ja terminaali-infrainvestoinnit voivat jakaantua useiden toimijoiden kannettavaksi.
Samoin tietä talteenotolle silottaa toinen uusi tieto. Suomellakin on ylikansallisen sopimisen myötä mahdollisuuksia päästä hyödyntämään varastoinnin kannalta avainasemassa olevia Pohjanmeren alueen tarjoamia hiilidioksidin varastointimahdollisuuksia.
Uran aukaisijoita tarvitaan!
