Tällä hetkellä ympäristöministeriössä on nimittäin avoinna rahoitushaku puurakentamiselle. Kuten usein, on tämäkin haku maskeerattu tosiasiallista tarkoitustaan laajemmaksi. Suora siteeraus: ”Myönnämme tukea hankkeille, jotka esimerkiksi tutkivat, miten eri rakennusmateriaalit vaikuttavat ihmisiin.” Sanat ”eri rakennusmateriaalit” luettuaan voisi ajatella, että todella tarkoitetaan eri rakennusmateriaaleja. Epäselvyys ei säily pitkään: ”Toivomme näkevämme hankkeita, jotka kartoittavat, miten puusta voidaan suunnitella ja toteuttaa hyviä koteja sekä työ- ja vapaa-ajanviettopaikkoja.”
Kyseinen rahoitushaku on jälleen uusi reilun kilpailun vastainen taloudellisen tuen instrumentti puurakentamiselle. Se on jatkumoa eronneen hallituksen poliittiselle agendalle, jossa biotalouden kokonaisuuden osana edistetään kaikin mahdollisin keinoin yhden rakennusmateriaalin markkinakehitystä. Piikki on auki ja Timo Soinia vapaasti lainaten: kuinka te kehtaatte, ja kyllähän te kehtaatte.
Tulokset eivät perustele ministeriön valintoja: suomalainen puutuotevienti kun esimerkiksi laskee Baltian maiden voittaessa markkinaosuutta. Ratkaisu tilanteeseen on valtiolliselle toimijalle tyypillinen: lisää julkista rahaa. Tämä on monella tavalla valitettavaa. Rajoittamalla kilpailua ei varmasti edistetä parhaalla tavalla liiketoiminnan kehitystä ja esimerkiksi tuotteiden innovointia. Samalla pelataan nollasummapeliä. Pellervon tutkimuslaitos kertoi jo vuosia sitten, ettei yrityksellä väkisin lisätä puurakentamista esimerkiksi kivirakentamista korvaten ole juurikaan positiivisia työllisyysvaikutuksia.
Nyt olisikin korkea aika laittaa hillopurkin kansi kiinni. Annetaan seuraavan hallituksen harkita tykönään miten edistetään biotaloutta ja miten rakentamisen toimialan materiaalineutraalia sääntelyä.
