Yritysten yhteiskuntavastuusta on varmasti lähes yhtä monta määritelmää, kuin on puhujaa. Eräs tapa kuvata sitä on puhua toimenpiteistä, joilla edistetään yhteistä hyvää paljon yrityksen liiketoiminnan tai lainsäädännön edellyttämää laajemmin. Tällöin ei siis mennä siitä mistä aita on matalin, vaan yritys toteuttaa ”kansalaisuuttaan” huomattavan aktiivisesti.
Toisinaan kestävä rakentaminen terminä typistyy käsittämään pääosin ympäristöä eli sitä miten yritys hoitaa ympäristövelvoitteensa, kierrättää ja pienentää hiilijalanjälkeään tai vaikkapa siirtyy paperisesta asioinnista sähköiseen. Yhteiskuntavastuu on kuitenkin paljon laajempi kysymys. Se on sitä myös rakentamisessa. Kestävässä rakentamisessa ympäristönäkökulma on yksi tärkeä pilari muiden rinnalla.
Kestävää kehitystä on tavattu jäsentää kolmeen: taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen. Aivan vastaavalla tavalla yhteiskuntavastuu – jonka puitteissa kaikin tavoin kestäviä toimintatapoja toimeenpannaan – kattaa nämä eri näkökulmat. Veronmaksu on hyvä esimerkki taloudellisen kestävyyden kentältä. Ekologiseen kestävyyteen kytkeytyvät tunnetusti ympäristön- ja ilmastonsuojelun kysymykset. Sosiaalisella vastuulla puolestaan tarkoitetaan vaikutuksia yksilöihin ja yhteisöihin.
Viimeksi mainittu on hiljan noussut voimakkaasti esiin useassakin kansainvälisessä rakentamishankkeessa. Esimerkiksi työntekijöiden tapaturmaiset kuolemat suurten urheilukisojen valmistelussa ovat herättäneet monet entisestään koventamaan vaatimuksia esimerkiksi juuri työturvallisuuteen liittyen. Olisiko juuri niin, että itse asiassa kestävää rakentamista edistettäessä eniten vauhtia saadaan aikaan puhumalla yhteiskuntavastuusta laajasti? Tämä on ajankohtaista meilläkin, kun mietitään vaikkapa turvapaikanhakijoiden työllistymistä alalle, koulutus ja työpaikka ovat parasta kotouttamista. Onko siis vaarana, että jäämme vihreän häkin vangiksi, kun sen sijaan voisimme ottaa huomioon yhteiskuntavastuun kaikki puolet tehden siitä samalla tärkeimmän ajurin kestävälle rakentamiselle?