Ympäristöministeriö kertoi hiljattain tiedotteessa Suomen kiertotalouden haasteista, joita tuore Kiertotalousohjelman arviointiraportti nostaa esiin. Ministeriön mukaan kiertotalous ei etene nykytoimilla vaan vaatii myös merkittäviä poliittisia päätöksiä esimerkiksi sääntelystä ja taloudellisesta ohjauksesta.
Rakentamisen toimialalla yritykset ovat materiaalien kierrätyksestä ja uudelleenkäyttömahdollisuuksista entistä kiinnostuneempia: erilaisia pilottihankkeita on käynnissä niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Tahtoa kiertotalousratkaisuiden etsimiseen siis löytyy, ja sen myötä syntyy tuloksiakin. Kiertotalouden läpimurto ei kuitenkaan onnistu yksittäisten ohjelmien tai hankkeiden kautta, vaan sääntelyä tulisi selkiyttää uusiokäytön osalta.
Olemassa oleva lainsäädäntö on täynnä epävarmuutta lisääviä pykäliä, jotka synnyttävät tulppia kiertotaloushankkeiden aloituksille. Ylipäätään kiertotalouden määritelmä on epäselvä ja täynnä erilaisten tulkintojen mahdollisuuksia, mikä vaikeuttaa edes pilottikohteiden syntyä. Ministeriön näkemys siitä, että kiertotaloutta hidastavien rakenteiden purkamiselle ja nykyisen sääntelyn selkiyttämiselle olisi tarvetta, onkin helppo jakaa.
Rakennusmateriaalien uudelleenkäyttöön liittyviä ratkaistavia asioita ovat muun muassa tuotteiden jäljellä oleva käyttöikä, tekniset ominaisuudet, turvallisuus- ja terveellisyysnäkökohdat sekä erilaiset vastuukysymykset. Jätelainsäädännön tiukka tulkinta, joka herkästi johtaa käyttökelpoisten tuotteiden jätteeksi luokitteluun, on myös omiaan heittämään kapuloita uudelleenkäytön rattaisiin.
Sääntelyä voidaan selkeyttää muun muassa määrittelemällä raaka-aineet ja jätteet nykyistä selkeämmin, muuttamalla jäte- ja tuotesääntelyä toisiaan tukeviksi, määrittelemällä yhtenäiset vaatimukset uudelleenkäytettäville tuotteille sekä huomioimalla sääntelyssä elinkaarinäkökulma. Paljon on vielä ratkaisemattomia kysymyksiä edessä, eikä niitä korjata tuottamalla lisää sääntelyä sääntelyn päälle vaan tarkastelemalla koko kokonaisuutta läpi yhdellä kertaa.
Aidosti eteenpäin vieviä ratkaisuja etsittäessä tulee yrityksiä kuunnella herkällä korvalla. Lailla säädettävät epärealistiset kierrätys- ja uudelleenkäyttötavoitteet, jotka velvoittavat toimimaan vaikkei markkinaa ja tarjontaa olisi edes olemassa, ovat luonnollisesti valtava rasite yrityksille. Ne eivät myöskään tuota positiivisia tuloksia ympäristön kannalta – siispä kaikki häviävät.
Ympäristöministeriön tiedotteen mukaan julkiset hankinnat eivät nykyisellään tue riittävästi kiertotaloutta. Pohdinnan paikka tämäkin, sillä julkisen sektorin edelläkävijyyttä ja esimerkkiä kiertotaloushankinnoissa on jo kauan kaivattu. Jos ongelmana on ollut hankintaosaaminen, miksei sen kehittämiseen ole panostettu? Toivottavasti tässä nähdään pikaista kehitystä tulevaisuudessa.
Muutos kohti ekologisesti kestävää taloutta ja kasvua vaatii päättäjiltä laaja-alaista näkemystä, sitoutumista koko yhteiskunnan tasolla sekä toimialojen rajat ylittävää yhteistyötä. Kiertotalouden edistämisestä ei pidä tinkiä, mutta keinojen tulee olla huolella perusteltuja ja eri näkökulmista tarkoin harkittuja.
