Rakentamiseen käytetystä kivimateriaalista päätyy Suomessa uusiokäyttöön jo yli 80 prosenttia. Kivi ei katoa vaan kiertää ikuisesti, tahdoimme tai emme. Eikä kivi väsy tässä elämänkierrossa.
Rakentajat kierrättävät kivipohjaisia rakennusmateriaaleja joka ikinen päivä. Kiveä kierrätettäisiin mieluusti enemmänkin, mutta harmillisesti lainsäädännössä on yhä kohtia, jotka tekevät kierrätyksestä vaikeaa.
80 % kivimateriaalista käytetään uudelleen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tehtaalta halkeaman vuoksi ylijääneet juomavesikaivojen betoniputket tai omakotitalon seinään tehdyt tiilet muuttuvat jätteeksi heti, kun ne viedään kierrätettäväksi tehtaan ulkopuolelle. Tämän jälkeen niitä on analysoitava kuten mahdollisesti vaarallista jätettä ja niiden käyttö vaatii ympäristöluvan. Meidän rakentajien (valmistajien) mielestä tämä on sekä rahan että ajanhukkaa.
Toinen hyvä esimerkki turhasta sääntelystä ovat tiepohjan vahvistamiseen käytettävät betonipaalut. Niiden pituus arvioidaan maaperätutkimusten perusteella ja osa on aina liian pitkiä. Kun paalut sitten lopulta katkaistaan, niin ylijäämäosa onkin jätettä, jota ei voi käyttää sellaisenaan tietyömaalla, jossa materiaali jo on, vaan se pitää kuljettaa uusiokäyttöön muualle.
Päättäjien pitäisi laatia selkeät kriteerit, joiden mukaan puhtaat rakennusmateriaalit voitaisiin kierrättää ilman jätteen statusta, riippumatta siitä missä niiden kierrätys tapahtuu. Tämän muutoksen myötä suuri osa kivipohjaisista rakennusjätteistä olisi mahdollista hyödyntää nykyisen ympäristöluvan sijaan kevyemmällä ilmoitusmenettelyllä.
Kivi ei muutu käytettynäkään jätteeksi, vaan se palvelee yhä uudelleen ja uudelleen. Tätä kannattaa myös lainsäätäjän suosia.
Luonnonkiviaineksista 80 % käytetään infrarakentamiseen. Me voimme käyttää kiviainesta kahdella tavalla, joko louhimalla tienrakentamiseen neitseellistä luonnokiveä tai käyttämällä kiviaineksen ensin talonrakentamiseen. Talon seinissä palveltuaan kiviaineksen voi sitten kierrättää tienpohjaan.
