Rakentamisesta aiheutuvien päästöjen leikkaaminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tämä on jo kauan tiedostettu alalla toimivien yritysten keskuudessa ja sen eteen on myös toimittu: yritykset ovat jatkuvasti kehittäneet tuotteitaan ja prosessejaan vähäpäästöisemmiksi. Tulokset ovat olleet hyviä ja potentiaalia yltää vielä parempaan löytyy. Mikä rakentamisen vähähiilistymistä yhteiskunnassa sitten hidastaa? Väitämme, että kyse on tavoitteiden määrittelystä.
Kun halutaan saavuttaa tuloksia, on lähdettävä liikkeelle tavoitteiden määrittelystä. Kysymys kuuluukin, onko vähähiilisempi rakentaminen sitä, mitä poliittiset päättäjät ovat julkisen rakentamisen osalta viime vuosina aidosti tavoitelleet?
Vastaus on ei. On tavoiteltu ensisijaisesti puurakentamisen lisäämistä, hinnalla millä hyvänsä.
Hallitus toisensa jälkeen on päättänyt tukea puurakentamista eri tavoin, sivuuttaen muiden materiaalien mahdollisuudet ilmastoystävällisen Suomen rakentamisessa. Hallituksen tahtotilalla on väliä, sillä hallitusohjelman linjaukset jalkautuvat kuntiin erilaisina käytännön toimenpiteinä, jotka nykyisellään keskittyvät puurakentamisen lisäämiseen eivätkä välttämättä lainkaan kohdistu päästöihin. Tästä esimerkkeinä voidaan mainita rakennusten energiatehokkuusvaatimuksissa olevat helpotukset puurakenteille sekä kuntien puukaavat, joissa päästöistä ei ole minkäänlaista mainintaa.
Kun päätöksentekoa ohjaa materiaaleihin liittyvä ideologia aitojen päästötavoitteiden sijaan, ovat tuloksetkin sen mukaisia. Kurssia on kuitenkin vielä mahdollista korjata ja se kannattaa, sillä yhteiskuntana pystyisimme huomattavasti parempaan. Meillä on nyt uusi eduskunta ja pian myös uusi hallitus, jonka käsissä lepää paljon.
Tänä päivänä lähes kaikista materiaaleista pystytään rakentamaan vähäpäästöisesti. Tähän tulisi myös yrityksiä tasapuolisesti kannustaa: siten teollisuuden kehittämismotivaatio pysyy yllä ja ilmaston kannalta aidosti parhaat ja vaikuttavimmat ratkaisut syntyvät. Reilu kilpailuympäristö tukee myös taloutta ja edistää hyvinvointia, mikä sekin on huomionarvoinen näkökulma erityisesti näinä haastavina aikoina.
Voimme saavuttaa vain sellaisia tavoitteita, jotka on selkeästi määritelty ja joiden edistymistä voidaan luotettavasti arvioida. Jos siis haluamme vähähiilistää nykyistä ja tulevaa rakennuskantaamme, on tavoite nostettava selkeästi esiin tulevassa hallitusohjelmassa. Kivirakentajat ehdottavat vähähiilisen rakentamisen edistämisohjelmaa, jossa unohdetaan materiaaleihin kohdistuva sääntely ja keskitytään tuloksiin.
Näiden ajatusten myötä toivotamme puolueille rakentavaa henkeä hallitusneuvotteluihin ja viisautta tehdä koko yhteiskuntaa palvelevia päätöksiä. Aidosti vaikuttavat tulokset ilmaston hyväksi vaativat tulevina vuosina laaja-alaista ymmärrystä ja kovaa työtä niin päättäjiltä kuin yrityksiltä – osaltamme olemme siihen enemmän kuin valmiita.
