Kuka päättää millaisia asuntoja tarvitaan?

Suomessa vallitsee herttainen yksimielisyys siitä, että turhaa sääntelyä on purettava. Sääntöjen ja ohjeiden luvatussa maassa on siis vihdoin havahduttu siihen, että rajansa kaikella. Myös valvomisella ja toisen puolesta ajattelulla.

Blogi | 20.3.2015

Ministeriöiden kansliapäälliköt julkaisivat maanantaina tilannekuvan puolueiden tulevan hallitusohjelmatyön tueksi. Siinäkin puututaan sääntelyyn. Kansliapäälliköiden määrittelemien ”kiperien ongelmien” ratkaisemisessa sääntelyn purkaminen nähdään aivan oikein kilpailukykyä vahvistavana ratkaisuna.

Sama logiikka pätee rakentamiseen, jonka merkitys kansantaloudelle on merkittävä. Vapaa ja terve kilpailu johtaa tehokkaisiin ja kuluttajaystävällisiin ratkaisuihin. Rakentamisessa normitalkoot käynnistettiin jo edellisen hallituksen toimesta. Talkoista huolimatta normiviidakko vain paisuu.

Ajatukset normien taustalla ovat useimmiten hyviä. Halutaan parantaa kaupunkikuvaa, lisätä energiatehokkuutta, kehittää paloturvallisuutta tai vaikkapa parantaa esteettömyyttä. Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä, että pitääkö kaikkien edellytysten koskea kaikkea rakentamista? Voisiko vaihtoehtona olla sellainen rakentaminen, joka sallisi rakennuksen myöhemmän kehittämisen asukkaan tarpeen mukaan?

Usein suositellaan maalaisjärjen käyttöä. Normien raivaamisessa on mahdollisuus maalaisjärjen käyttämiseen rakentamisessa.

Poimintoja

Blogi ∣ Luetuimmat

Artikkelit ∣ Luetuimmat