Sivistyssana biodiversiteetti on tullut tutuksi lähinnä luonnonsuojeluväen puheenparresta. Määritelmän mukaan sanalla tarkoitetaan luonnon monimuotoisuutta, jonka yleismittari on lajirunsaus sekä yhtenä indikaattorina myös lajien luomien ekosysteemien monimuotoisuus.
Tarkalleen ottaen luontoväki on ollut huolissaan biodiversiteettikadosta, eli eliölajien runsauden heikkenemisestä. YK:n arvion mukaan merkittävimpiä biodiversiteettikadon taustalla olevia syitä ovat ruoantuotanto, metsätalous, väylärakentaminen ja kaupungistuminen sekä se, että luonnonympäristöjä kuten metsiä ja soita muutetaan esimerkiksi pelloiksi ja patoaltaiksi.
Viime aikoina biodiversiteettikato-sanan tilalla on alettu käyttää termiä luontokato, joka onkin luontevampi ja ymmärrettävämpi. Siitähän asiassa on kysymys: menetämme luontoa, millä saattaa olla hyvin haitallinen vaikutus muun muassa maanviljelykseen ja muuhun ruoantuotantoon sekä ilmastonmuutoksen etenemiseen.
Voiko rakentamisen valinnoilla vaikuttaa luontokadon etenemiseen tai sen torjumiseen? Kyllä vain.
Suomen ympäristökeskuksen selvityksen mukaan kivipohjainen rakennusmateriaaliteollisuus on luontokadon aiheuttajien häntäpäässä. Kiviaineksen oton ympäristövaikutus on hyvin pistemäinen, mikä tarkoittaa, että siitä johtuva maankäyttö on hyvin vähäistä. Lisäksi jäsenliikkeidemme eturivin toimijat ovat osoittaneet, että ottopaikat voidaan jälkihoitaa ottotoiminnan päätyttyä niin, että luonto on paikalla
rikkaampaa oton päätyttyä kuin ennen sen alkamista. Kiviainestalous ei siis välttämättä vähennä luontoa ollenkaan, vaan voi itse asiassa lisätä sitä.
Betonirakenteet myös mahdollistavat korkeiden rakennusten rakentamisen, jolloin tonttimaata tarvitaan vähemmän, ja luonnonympäristöä säästyy enemmän. Lujat betonirakenteet mahdollistavat myös kaupunkipihojen toteuttamisen kansirakenteille, jolloin urbaaniin ympäristöön on mahdollista saada parhaimmillaan hyvinkin monimuotoista luontoa, samoin kuin rakennusten kattopinnoille. Betonirakentamisen avulla väyliä voidaan viedä tunneleiksi maan alle, mikä edelleen vähentää luonnonympäristöjen tuhoutumista. Samoin suuria valtaväyliä voidaan ylittää silloilla ja alittaa tunneleilla, jotka mahdollistavat eläinten kulkemisen muuten aidatun väylälinjan yli, mikä vähentää luonnon pirstoutuneisuutta.
Betonirakentaminen myös jättää metsät järeytymään ja sitomaan hiiltä. Puutakaan ei kannata säilyttää metsässä loputtomasti, mutta puiden lopulta kasvettua täyteen mittaansa hiilivarastot lienee kansantalouden kannalta viisainta muuttaa mahdollisimman suurelta osin kansantalouden kipeästi kaipaamiksi vientituloiksi.
