Hiljattain lausuntokierrokselle lähetetty esitys Maankäyttö- ja rakennuslainuudistuksesta (tuleva kaavoitus- ja rakentamislaki KRL) on herättänyt kiistaa hallituksen sisällä. Julkisuudessa on monien eri tahojen toimesta kritisoitu myös itse lainvalmisteluprosessia ja tuotu esiin huolta uudistuksen ajautumisesta väärään suuntaan.
Kuntaliitto on kutsunut lainvalmisteluprosessia jossain määrin poikkeukselliseksi, sillä huolimatta työryhmävalmistelusta, lausunto annetaan ympäristöministeriön lakiluonnoksesta eikä työryhmän työn tuloksesta. Maakuntaliitot jakavat Kuntaliiton näkemyksen. Asiantuntijana työryhmässä toiminut oikeustieteen tohtori Martti Häkkänen on myös todennut, että useita periaatteellisesti merkityksellisiä kysymyksiä ei ole käsitelty juuri lainkaan työryhmässä, vaan sen ulkopuolella.
C21-kaupunkien kaupunginjohtajatkin moittivat esitystä, jota ei heidän mukaansa voi viedä eteenpäin nykymuotoisena ja tilanteessa, jossa valmistelu on ajautunut poliittiseen umpisolmuun.
Keskeisenä ongelmana pidetään sitä, ettei uudistusta ole valmisteltu asiaankuuluvasti yhdessä eri alojen asiantuntijoiden kanssa, vaan kunta- ja muu viranomaisnäkökulma on ohjannut lainvalmistelua. Asiantuntijoiden näkemykset on siis sivuutettu.
Sillä, että esimerkiksi rakennusalaa ei ole riittävästi kuunneltu, on käytännön seurauksensa. Tämä näkyy omituisina ja epätarkoituksenmukaisina yksityiskohtina MRL:n kokonaisuudistukseen liittyvässä ilmastoselvityksessä.
Ilmastoselvityksen myötä rakentamismääräyksiin on tulossa uutena vaatimuksena vähähiilisyys ja sen ohjauskeinoksi niin sanottu hiilikatto, jolla tarkoitetaan laskennallista enimmäishiilipäästöä rakennuksen koko elinkaaren ajalle. Tavoitteena on pienentää rakentamisen ja rakennuskannan hiilipäästöjä, mikä on toki kannatettavaa, mutta suppeasta näkökulmasta seuraa useita ongelmia.
Ilmastoselvitys ei tunnista sitä, että ainoastaan hiilipäästöjen näkökulmasta lähtevä tarkastelu ja siihen pohjautuva säädösohjaus aiheuttaa rakentamiseen merkittäviä ei-toivottuja ohjausvaikutuksia, kuten kannusteen kehittää rakentamista ei-toivottuun suuntaan esimerkiksi arkkitehtuurin, rakennusten toiminnallisuuden, vikasietoisuuden tai pitkäaikaiskestävyyden suhteen.
Alaa tunteville on selvää, että nykyisessä muodossaan esitetty hiilijalanjälkisääntely ei ohjaa rakentamista viisaasti, ja ilmastoselvitys antaa myös monissa tapauksissa vääristyneen kuvan rakennuksen todellisista hiilipäästöistä. Nämä ilmiselvät epäkohdat tulisi korjata, ennen kuin esityksen kanssa voidaan edetä.
