Malmin lentokentän pohjarakentamisesta syntyvät hiilidioksidipäästöt olivat aiheena Päivän lehden jutussa 19.2.2020. Rakentamisessa käytetään sekä sementtiä että betonia. Lehden haastattelema kansanedustaja ja keskustan varapuheenjohtaja Petri Honkonen on huolissaan siitä, että Helsinki on unohtamassa hallituksen tavoitteet ympäristöllisesti kestävästä kaupunkikehityksestä. ”Tieto siitä, että Helsinki ei edes aio odottaa ympäristöystävällisempiä materiaaleja osoittaa täydellistä välinpitämättömyyttä koko Suomen ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa kohtaan”, Honkonen totesi.
Honkosen näkemys herättää kysymyksiä. Tulisiko koko rakennushanketta lykätä ja jäädä odottamaan, että uusia materiaaleja kehitetään? Entä millaisia nämä betonin korvaavat tulevaisuuden materiaalit olisivat kestävyytensä ja ympäristökuormansa suhteen? Millaisella aikataululla niitä olisi realistisesti katsoen saatavissa, kun huomioidaan tarvittavat materiaalimäärät ja käyttötarkoitus?
Esirakentaminen on asuinalueita rakennettaessa tärkeä vaihe, joka on tehtävä huolella ja materiaalien turvallisuudesta tinkimättä. Jos perustuksia ei tehdä kunnolla, on vain ajan kysymys, milloin ongelmia syntyy. Kalliit ja hankalat korjaukset ovat tällaisissa tapauksissa harmittomin vaihtoehto – pahimmillaan seurauksena voi olla koko rakennuksen ennenaikainen purkaminen. Esimerkkejä valitettavasti löytyy: mainittakoon vaikkapa Espoon Leppävaarassa sijaitseva Metropolia-ammattikorkeakoulu, jota odottaa purkaminen tulevana keväänä. Koulun pohjarakenteissa todettiin merkittäviä vikoja, joiden seurauksena koulu vajoaa. Tampereella puolestaan on viime päivinä aiheuttanut hämmästystä ja huolta sortumavaarassa oleva rivitalo, jonka vierestä oli yhdessä yössä kadonnut maata usean metrin syvyydeltä. Taloudellisten haittojen lisäksi tällaisista tapauksista koituu ilmeistä vaaraa asukkaille.
Malmin lentokentän alueelle on suunnitteilla asuntoja noin 25 000 asukkaalle. Alue on savikkoa ja vaatii ennen varsinaisen rakentamisen aloittamista pohjanvahvistuksen. Tämä ei ole poikkeuksellista Suomen rannikkoseuduilla, joiden maa on entistä merenpohjaa. Savikon muuttamisesta rakennusmaaksi syntyy päästöjä, mutta ne ovat asukasta kohti Malmilla samaa luokkaa kuin pehmeikölle rakennettaessa yleensäkin. Mitä tulee päästöjen mittakaavaan, Malmin pohjarakentamisen päästöt edustavat puolen promillen luokkaa Suomen kokonaispäästöistä.
Asuntojen tarve Helsingin seudulla on kiistaton. Siihen on vastattava nyt, eikä kymmenen vuoden kuluttua. Keskustelua voidaan toki käydä siitä, kannattaako pehmeikölle ylipäätään rakentaa, mutta onko Helsingissä tosiasiassa parempiakaan vaihtoehtoja rakennusmaaksi nykyisellä väestön kasvuennusteella?
On syytä katsoa kokonaisuutta päästöjen näkökulmasta myös pitemmällä aikavälillä. Malmin rakennushankkeeseen sisältyy raitiotieyhteys. Asuntojen rakentaminen hyvien liikenneyhteyksien varrelle on omiaan leikkaamaan liikkumisen päästöjä huimasti suuremman määrän kuin mitä alueen rakentamisesta aiheutuu.
