Jokainen meistä on oman elämänsä paras asiantuntija. Meillä on paras tieto ja ymmärrys siitä, mikä meille sopii ja mistä pidämme, ja useimmat meistä tahtovat myös itse tehdä arkeensa vaikuttavat päätökset – olipa sitten kyse pienistä tai isoista asioista. Kukaan tuskin toivoisi, että poliitikot päättävät, syömmekö aamiaiseksi kaura- vai ruisleipää; miksi siis haluaisimme, että valinnanmahdollisuuksiamme rajoitetaan asumiseen liittyvissä tärkeissä kysymyksissä? Näin kuitenkin käytännössä tapahtuu, kun rakennusten materiaalivalinnan mahdollisuuksia rajoitetaan kaavoituksen keinoin.
Asumisen mieltymyksiä on monia, samoin syitä niiden takana. Yksi on vannoutunut puutalojen fani, toinen rakastaa kivirakennuksia, kolmatta miellyttävät eri materiaalien yhdistelmät. Energiatehokkuuteen, kestävyyteen ja turvallisuuteen kiinnittää huomiota nykyään yhä useampi, viihtyisyydestä toki tinkimättä. Parhaimmillaan oman asunnon valintaa ohjaakin sekä järki että tunne.
Kun rakennetaan koteja ihmisille, tulee ihmisten toiveet ottaa huomioon. Rakentamiseen liittyvällä päätöksenteolla on suuri merkitys hyvinvoinnille ja hyvälle arjelle. Vaikutukset ulottuvat myös yksilöä laajemmalle, heijastuen koko yhteiskuntaan.
Jos kaavoituksen asettamat ehdot rakentamiselle ovat hyvin tiukat ja esimerkiksi puurakentamista suosiva ideologia ohittaa omakotirakentajien ja asukkaiden toiveet, tuloksena tuskin on elinvoimaisia, toimivia asuinyhteisöjä ja tyytyväisiä ihmisiä. Kaavoituksen tulee palvella ihmisiä, ei ideologiaa.
Vähähiilisten kivirakenteiden markkinoille tulon myötä kivestä on mahdollista rakentaa vähintään yhtä vähähiilinen rakennus kuin mistä tahansa muusta materiaalista. Siksi materiaalien hiilijalanjälki on vanhentunut syy suosia puuta.
Kunnat ovat avainasemassa päättämässä kaavoituksesta. Jotta asuinalueet houkuttelisivat monenlaisia asukkaita, on tarjonnan oltava monipuolista: kerrostaloja, pientaloja, paritaloja, rivitaloja ja townhouseja. Kaavoittajan rakentamiselle asettamien ehtojen on oltava riittävän väljiä, jolloin ammattilaisille jää yksityiskohtien osalta liikkumavaraa niin suunnittelun, toteutuksen kuin materiaalivalintojen osalta. Näin syntyvät parhaat ratkaisut.
Vaikka kaavoituksesta vastaavat kunnat, on aiheesta tärkeä keskustella myös eduskuntavaalien alla. Hallitusohjelman linjaukset ohjaavat poliittista ajattelua laajemminkin, ja tämä näkyy myös kuntatason päätöksenteossa – toivottavasti tulevaisuudessa tavalla, joka edistää monipuolista asuntotarjontaa ja ihmisten valinnanvapautta. Se on koko Suomen etu.
