Helsingin Hakaniemessä kesän aikana liikkuneet ovat tuskin voineet välttyä huomaamasta Hakaniemen vanhan sillan purkutyötä. 1960-luvulla rakennettu, huonoon kuntoon päässyt silta puretaan vanhojen rakennusvirheiden ja uuden raitiotien linjauksen vuoksi.
Mutta mitä tapahtuu purettavassa sillassa olevalle 12 000 kuutiolle betonia ja miten elinkaarensa pään saavuttaneesta sillasta tulee hiilinielu? Tästä kertoi Yle hiljattain jutussaan.
Sillasta purettava betoni ei suinkaan päädy kasaksi kaatopaikalle, vaan se puhdistetaan, murskataan ja kierrätetään eteenpäin. Mursketta voidaan käyttää maanrakennuksessa luonnonkivimurskeen korvikkeena, eli tulevaisuudessa Hakaniemen sillan betoni saattaa palvella kaupunkilaisia jonkin tien tai väylän materiaalina. Näin kivi kiertää.
Ympäristön kannalta erityisen edullista on, että murskattu betoni imee itseensä tehokkaasti hiilidioksidia ilmasta. Tätä reaktiota kutsutaan karbonisaatioksi, ja sen ansiosta jopa 85 prosenttia siltaan käytetyn betonin valmistuksessa aikanaan vapautuneesta hiilidioksidista sitoutuu purkuvaiheessa takaisin betonimurskeeseen. Purettu silta toimii siis jatkossa hiilinieluna.
Hakaniemen silta on hyvä esimerkki betonin kierrätysmahdollisuuksista ja siitä, että kyseessä on ilmaston kannalta huomattavasti mainettaan parempi materiaali. Tästä soisi käytävän enemmänkin keskustelua. Kivirakentamisen yrityksissä onneksi tunnistetaan hyvin materiaalien uudelleenkäytön hyödyt ilmastolle ja ympäristölle, ja kierrätysmahdollisuuksien edistämiseen on panostettu vahvasti jo vuosien ajan.
