Puuinfon Mikko Viljakainen pohtii kirjoituksessaan mahdollisuuksia hiilineutraaliin rakentamiseen. Hän päätyy esittämään, että puurakenteiden muodostamalla hiilivarastolla pitäisi kompensoida betonirakentamisen päästöjä. Hiilivarastoja ei ole kuitenkaan luvallista ottaa huomioon elinkaaren aikaisten päästöjen vähennyksenä. Katsotaan, miksi näin on.
Viljakaisen hiilivarastolaskelmat perustuvat pysyvään rakentamiseen päätyvän sahatavaran määrään. Hän unohtaa, että laudat ja lankut eivät tule puutavaraliikkeestä, vaan niiden aikaansaamiseksi metsästä on otettava melkoisesti muutakin biomassaa. Se taas muodostaa todellisuudessa merkittävän päästölähteen. Paljon suuremman kuin esimerkiksi sementin valmistus.
Perustelut edelliselle löytyvät tilastoista. Suomalainen teollisuus käyttää metsäperäistä biomassaa eli tukki-, kuitu- ja energiapuuta sekä hakkuutähteitä ja kantoja noin 80 miljoonaa kiintokuutiometriä (Mm3) vuodessa. Tämä biomassavirta syntyy, jotta metsästä saadaan hiilivarastoksi kelpaavaa sahatavaraa. Sitä taas syntyy noin 10 Mm3 vuodessa. Hiilivarastoksi eli pitkäaikaiseen käyttöön tästä päätyy korkeintaan puolet, sillä puuta käytetään moneen muuhunkin tarkoitukseen kuin pitkäaikaiseen, pysyvään rakentamiseen tai muuhun pysyvämpään käyttöön (pakkaukset, huonekalut, väliaikaiset rakenteet yms).
Muu biomassa, jota syntyy siis noin 70 Mm3 vuodessa, synnyttää merkittävän päästölähteen. Se nimittäin päätyy kokonaisuudessaan hiilidioksidiksi joko poltossa energiapuuna tai tuotantoprosessissa mm. kuoren ja mustalipeän muodossa taikka lyhytikäisten sellupohjaisten lopputuotteiden maatuessa tai palaessa. Tämän seurauksena ilmakehään siis pääsee 70 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Määrä on paljon suurempi kuin kaikki Suomen ilmoittamat kasvihuonekaasupäästöt yhteensä.
Puun tai sellun polttamisesta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä ei nimittäin lasketa päästöksi, koska hiilidioksidin otaksutaan sitoutuvan takaisin metsään. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä hiilidioksidin sitoutuminen takaisin metsään kestää todellisuudessa 50 vuotta. On helppo mieltää, että kaadetun puun tilalle ei ilmesty saman tien uutta täyskasvuista puuta. Itse asiassa metsäpohjakin on päätehakkuun jälkeen päästölähde vielä seuraavat 20 vuotta. Puun poltosta ja metsäpohjasta päässeet hiilidioksiditonnit kiihdyttävät ilmastonmuutosta yhtä lailla kuin mistä tahansa muustakin lähteestä syntynyt hiilidioksidi.
Tämän lisäksi tulevat vielä metsäteollisuuden kasvihuonekaasupäästöt. Energiaviraston alakohtaisten päästötilastojen mukaan metsäteollisuuden kasvihuonekaasupäästöt ovat kolminkertaiset sementin valmistuksen päästöihin nähden.
Jos siis tarkastellaan hieman isompaa kuvaa, huomataan, että puutuotteet eivät olekaan nykyisellä tavalla käytettynä hiilen varasto, vaan itse asiassa merkittävä päästölähde. Puu on hiilivarasto vain niin kauan, kun se on metsässä.
