Ilmasto- ja päästökeskustelua voi käydä teoreettisella tai käytännöllisellä tavalla. Teoriaa edustavat erilaiset laskelmat vaikkapa materiaalien korvaamiselta toisella ilman mittakaavan tai toteuttamiskelpoisuuden huomioimista. Eräs esillä pidetty näkökulma on korostanut erityisesti neljän materiaalin ilmastovaikutuksia. Muovia, terästä, alumiinia ja sementtiä pidetään ”neljänä suurena”, joiden ilmastovaikutuksia pienentämällä otetaan positiivinen kehitysharppaus.
Kiistämättä edellä mainittuun liittyvää argumentointia, oli omalla tavallaan virkistävää lukea tuore uutinen Suomen suurimmista yksittäisistä päästölähteistä. Tarkastelu palauttaa fokuksen energiantuotantoon, vaikka sitä usein kehutaan jo hyvin edistyneeksi sektoriksi. Raahen terästehdas kytkee toki selvänä tilastoykkösenä uutisen aiemmin mainittuun näkökulmaan neljästä keskeisestä materiaalista. Yhtä selvänä kakkosena on Porvoon jalostamo ja sitä kautta öljynjalostusteollisuus sekä polttoaineratkaisut.
Tilaston kuusi seuraavaa sijaa ovat sitten eri voimalaitosten hallussa. Outokummun Tornion terästehdas osuu jälleen materiaalinäkökulmaan, mutta sen jälkeen tulevat taas useat voimalaitokset. Kaiken kaikkiaan 30 suurimman päästäjän joukossa on eri voimalaitoksia lähes 20. Samaan aikaan pitkälle listalle mahtuvat kolme metsäteollisuuden tehdasta sekä kaksi sementtiteollisuuden tehdasta.
Palaten alussa kerrattuun ajatukseen suuripäästöisistä materiaaleista voitaneen näiden lukujen valossa hieman ”epädramatisoida” keskustelua. Sementtitehtaat eivät sittenkään ole suurimpia päästäjiä yhteiskunnassa. Tämä ei tarkoita, etteikö alalla olisi jatkettava kehitystyötä entistä ympäristöystävällisempien toimintatapojen edistämiseksi. Sen sijaan se kyllä tarkoittaa, että toimialaa ei myöskään tule nostaa erityiseen tikunnokkaan tai häpeäpaaluun.
Teoreettinen keskustelu on usein helppoa. Mahdollisia vaikutuksia erilaisille toimenpiteille voidaan laskea ja sitten nojata niiden varaan. Käytännössä on kuitenkin synnyttävä tuloksia. Päästöjä on uusimman tilaston mukaan mahdollista vähentää edelleen erityisesti energiantuotannossa. Rakennusala ja betoniteollisuus tekee taatusti osansa, mutta syntipukin viitta sopii sen harteille huonosti, kun faktoja tarkastellaan.
