Pyrittäessä hillitsemään ilmastomuutosta rakentamisen ja rakennusmateriaalien ilmastovaikutuksiin on alettu ymmärrettävästi kiinnittää yhä enemmän huomiota. Materiaalien ja menetelmien vertaileminen ei ole osoittautunut mutkattomaksi ja keskustelua käydään joskus voimakkaasti mielikuvien tasolla.
Betonia pidetään hyvin CO2-intensiivisenä materiaalina. Kun asiaa tarkastelee yhtään huolellisemmin, selviääkin, että betonin suuret päästöt johtuvat suurista käyttömääristä.
Ominaispäästöjä (kg-CO2/kg) vertailtaessa betonin ominaispäästöt sijoittuivat hieman kotimaisen omenan ja päärynän alle. Huonommin vertailussa pärjäsivät olut, ruisleipä, lohi, makkara, kova juusto ja naudan liha.
Betoni aiheuttaa kuitenkin merkittävät hiilidioksidipäästöt, sillä sitä käytetään niin valtavasti: maailmassa noin 10 000 000 000 m3 vuosi, yli > 1 m3 henkeä kohti vuodessa. Suomessakin käyttö on samalla tasolla. Jokaista suomalaista kohti käytetään siis noin 2500 kiloa betonia vuodessa.
Maailman vuosittaisella betonituotannolla voitaisiin rakentaa poikkileikkaukseltaan 5 x 5 m2 silta maasta kuuhun.
Betonin hiilidioksidipäästöt ovat pääosin peräisin sementistä ja maailman CO2-päästöistä sementistä aiheutuu noin 5 %. Suomessa osuus on alle 2 %.
Koska betonia käytetään niin paljon, päästövähennyksillä betoninvalmistuksissa on saavutettavissa merkittäviä tuloksia. Jos betonivalmistuksen päästöjä voitaisiin vähentää kymmenellä prosentilla, se tarkoittaisi 0,2 miljardin tonnin vähennystä maailmanlaajuisesti. Ne tarkoittaisivat neljä kertaa Suomen kokonaispäästöjä.
Kirjoittaja on Aalto yliopiston professori.
