Kun vierailee ympäristöministeriön hyvin informatiivisilla verkkosivuilla, niin oikean palstan navigointia helpottava koonti pistää silmään. Palsta on otsikoitu nimellä ”Oikotiet” ja sen avulla löytyy ministeriön harkinnan mukaan hallinnonalan suurempia ja ajankohtaisempia asiakokonaisuuksia nopeasti löydettäväksi.
Useimmista teemoista on helppo olla samaa mieltä: EU-puheenjohtajuus määrittelee pitkälti ministeriön työtä alkavalla syyskaudella. Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus on myös laaja ja merkittävä kokonaisuus, joka on perusteltua nostaa esiin helposti havaittavaksi.
Kun ottaa huomioon pienen pilkkeen kirjoittajan silmäkulmassa, niin ymmärtää että ”Puurakentamisen ohjelman” sijoittaminen nimenomaan ”Oikotiet” -palstalle herättää huomion. Siltähän tämä nimittäin on jo tovin suomalaisessa rakentamisen sääntelyssä näyttänyt: materiaalineutraalin eli kaikkia materiaalia tasapuolisesti kohtelevan sääntelyn sijaan hallitus toisensa perään on rakentanut erillisiä mekanismeja tukemaan yhtä rakennusmateriaalia, luonnollisesti kilpailevien materiaalien kustannuksella.
Tämä ”ideologinen oikotie” on luonnollisesti epäreilu ja hyvän sääntelykulttuurin kanssa ristiriitainen toimintatapa. On kuitenkin läpinäkyvyyden ja avoimuuden näkökulmasta myönnettävä ministeriölle papukaijamerkki! Horjuvien ja epätodeksi useita kertoja osoitettujen työllisyys-, sisäilma- tai päästöperustelujen sijaan ministeriö on nyt itsekin valmis tarkastelemaan puurakentamisen tukemista ”oikotienä”.
Vakavasti vielä lopuksi, suomalainen sinivalkoinen, kiviainespohjainen rakennusteollisuus työllistää suoraan ja epäsuoraan useita tuhansia ammattilaisia. Tuotteemme ovat kotimaisia, eikä rakentamisessa nojata vientikomponentteihin, kuten joissain muissa tapauksissa. Tehtaamme ovat valtaosin keskisuuria perheyrityksiä pienemmillä paikkakunnilla ympäri Suomea. Ala jatkaa jo pitkään tekemäänsä työtä ilmastojalanjälkensä pienentämiseksi. Kiveämme kierrätetään enemmän kuin paperia. Olemme kestävän kaupungistumisen luotettava selkäranka.
Tätä taustaa vasten myös ympäristöministeriössä ymmärrettäneen, ettei tavoitteenamme ole itsellemme mikään ”oikotie”, vaan ainoastaan tasavertaiset kilpailuolosuhteet. Annetaan työn ja ratkaisujen puhua puolesta. Kiviainespohjainen rakentaminen on aina menestynyt markkinakilpailussa. Ilman sen suurempia oikoteitä. Hillitsisikö tämän kokonaisuuden hahmottaminen vauhdikkaimpia haluja syrjiä kaikkia muita rakennusmateriaaleja vain yhtä avittamalla?
