Euroopan unionin rakennustuoteasetuksen mukaan CE-merkittyjen rakennustuotteiden on täytettävä viranomaisten asettamat vaatimukset,
jotka tosin voivat vaihdella eri jäsenvaltioissa. Pakollisen CE-merkinnän perusteena olevat tuotestandardit on kuitenkin laadittu pelkästään uusien rakennustuotteiden tehdasmaista valmistusta ajatellen ja siksi niitä on vaikea soveltaa uudelleen käytettäville tuotteille.
Toukokuussa 2022 ympäristöministeriö linjasi, että CE-merkinnän vaatiminen uudelleen käytettäviltä rakennustuotteilta ei ole tarkoituksenmukaista lukuun ottamatta paria vähemmän merkityksellistä poikkeusta. Uudelleen käytettävien rakennustuotteiden kelpoisuus uudesssa käyttökohteessa on kuitenkin varmistettava, jotta rakentamisen terveellisyys ja turvallisuus voidaan taata.
Suomessa voidaan käyttää rakennustuotteen kelpoisuuden osoittamiseen rakennuspaikkakohtaista varmennusta. Siinä rakennushankkeeseen ryhtyvän tai hankkeen suunnittelijan tehtävänä on erilaisiin selvityksiin, testiraportteihin tai vapaaehtoisiin sertifikaatteihin perustuen arvioida se, soveltuuko purettu tuote uuteen käyttökohteeseen. Rakennusvalvonta varmentaa tätä arviointia tehdessään kohteeseen liittyviä tarkastuksia ja voi tarvittaessa pyytää lisäselvityksiä harkintansa mukaan.
Kierrätettävien rakennustuotteiden ominaisuuksia voidaan luotettavasti selvittää etenkin laboratorio-olosuhteissa. Tähän tarvitaan selkeä ohjeistus siitä, mitä ominaisuuksia tuotteilta on tarpeen selvittää niiden erilaisissa uusissa käyttökohteissa. Ohjeistus auttaa sekä suunnittelijoita että viranomaisia tuotteiden kelpoisuuden selvittämisessä.
Helsingin kiertotalousklusterin konsulttina toimiva Antti Koponen on laatinut tyypillisille purkutuoteryhmille, kuten juuri uudelleen käytettäville tiilille, määrittelyjä, joiden mukaisesti toimien voidaan niiden kelpoisuus osoittaa rakennusvalvonnalle. Ohjeistusta on joiltain osin jo käytetty, mutta sen saattaminen laajempaan jakeluun vaatii vielä eri osapuolien kannanottoja.
Alkuperä vaikuttaa ominaisuuksiin
Vaikka kelpoisuusarvioinnin lähtökohtana on uusi käyttökohde, on purkutiilen aikaisemmalla käytöllä olennainen merkitys mahdollisiin käyttötapoihin.
Rakennusajan materiaalit ja rakennustavat vaikuttavat purettavien tiilien ominaisuuksiin. Satavuotiaassa seinässä tiilet ovat usein hyväkuntoisia, mutta laastin tartunta tiileen on heikko. Tällaisia rakenteita ei voi irrottaa elementteinä, mutta yksittäin tiilet voivat olla täysin uudenveroisia. 1960-luvulta lähtien käytetty sementtilaasti on lujempaa, ja tiiliä on vaikeampi irrottaa ehjinä. Varsinkin reikätiilissä laasti uppoutuu tiilen reikiin, ja sen poistaminen tiilestä on lähes mahdotonta. Tällainen seinärakenne voidaan murskata tiilimurskeeksi tai irrottaa isoina osina, joita voidaan käyttää elementtien tapaan.
Tärkeää on myös purkaa ja lajitella oikein. Yhdestä purkurakennuksesta voi tulla hyvin erilaatuisia tiiliä, kun niitä on käytetty eri tavoin. Erilaatuiset tiilet tulee lajitella jo purun yhteydessä, jotta niiden ominaisuksien selvittäminen onnistuu kohtuullisella vaivalla.
