Suomen hallitus pyrkii lisäämään puurakentamista merkittävästi tulevina vuosina. Ympäristöministeriö tavoittelee puun markkinaosuuden nostamista kaikessa monikerrosrakentamisessa – puhutaan jopa 45 prosentin markkinaosuudesta vuoteen 2025 mennessä, mikä tarkoittaisi nykyisen tuotannon 20-kertaistamista.
Käytännössä hallitus edistää puurakentamista hiilijalanjälkiohjauksen keinoin sekä mm. kohdistamalla rahoitusta puurakentamisen kehittämiseen ja tukemiseen, kuten tuoreessa lisätalousarviossa tehtiin.
Verovaroin toteutettavia panostuksia puurakentamisen lisäämiseksi perustellaan ilmastosyillä: hallitus tavoittelee Suomen hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä, ja rakennusalalla on tässä keskeinen rooli.
Pyrkimys rakentamisen hiilijalanjäljen pienentämiseen on hyvä ja kannatettava, mutta keinoista tavoitteeseen pääsemiseksi on syytä käydä kriittistä keskustelua. Fakta nimittäin on, että puurakentamisella ei merkittäviä päästövähennyksiä saavuteta, vaan ratkaisu löytyy ennen kaikkea betonista.
Mikäli puun markkinaosuuden nousu 45:een prosenttiin monikerrosrakentamisessa toteutuisi, se vähentäisi Suomen kasvihuonepäästöjä vain noin 0,3 %. Toisin sanoen puurakentamisen vähähiilisyyspotentiaali on käytännössä vain muutaman promillen luokkaa ja sekin tulee veronmaksajille erittäin kalliiksi. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn laskelmien mukaan puukerrostalot maksavat noin 250 €/m2 enemmän kuin kivirakenteiset, eli yhden puurakentamisella säästetyn hiilidioksiditonnin hinnaksi tulee yli 2 500 €.
Betonin vähähiilisyyspotentiaali on huomattavasti puuta suurempi ja tuloksia on mahdollista saavuttaa pienemmin kustannuksin. Hallituksen vahva tuki puulle luo kuitenkin toimialalla epävarmuutta eikä kannusta investointeihin, joilla vähähiilisyystavoitteita parhaiten edistettäisiin. Antamalla rakennusalan markkinamekanismien toimia omalla painollaan saavutetaan ympäristön kannalta parhaat ratkaisut.
Nykyisessä haastavassa taloustilanteessa myös työllisyysnäkökulma on huomioitava. Yhtä materiaalia tukeva politiikka vääristää kilpailua, mikä näkyy suoraan yritysten liiketoiminnassa. Pohjoisen näkökulmasta työllisyyden turvaaminen myös syrjäseutualueella on tärkeää, ja tässä kivirakentamisella on merkittävä rooli. Esimerkiksi YBT Oy työllistää 50 henkilöä, eikä puurakentamisen lisäys aikaansaisi uusia kotimaisia työpaikkoja, ainoastaan siirtäisi niitä paikkakunnalta toiselle.
Kun tehdään toimia päästöjen vähentämiseksi, on niiden oltava kustannustehokkaita ja järkevällä tavalla kohdennettuja. Etenkin nykyisessä haastavassa taloustilanteessa tulisi vähenevät verovaramme käyttää siten, että ne tuottavat Suomelle ja suomalaisille mahdollisimman suuren hyödyn. Tukemalla hiilidioksidin talteenottoa päästöintensiivisillä teollisuudenaloilla kuten betoniteollisuudessa voidaan saavuttaa tuloksia, joilla on aidosti merkitystä ilmaston kannalta. Rakennusten elinkaaren piteneminen vaikuttaa myös huomattavasti kokonaispäästöihin. Betonirakenteiden suunniteltu käyttöikä on nykyisin jo 100 vuotta.
Laadukas suunnittelu on avainasemassa ja sen avulla voidaan materiaalisäästöillä pienentää päästöjä rakennusmateriaalista riippumatta. Nykyisin rakenteet suunnitellaan turhan massiivisiksi ja esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa normit mahdollistavat huomattavasti kevyemmät rakenteet. Suomessa pitäisi panostaa enemmän rakennustekniikan koulutukseen ja tutkimukseen, joka maksaisi varmasti itsensä takaisin rakennuskustannuksissa ja hiilidioksidipäästöissä.
Juha Alapuranen
toimitusjohtaja, YBT Oy
Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 29.6.2020
