Asumiseen liittyvät elämäntilanteet ja tarpeet vaihtelevat suuresti. Perheet tarvitsevat enemmän tilaa kuin pariskunnat tai yksineläjät, joku viihtyy paremmin kerrostalon huipulla keskustassa ja toinen kaipaa ympärilleen rauhaa ja luontoa. Eläkeiässä asumiseen liittyvät mieltymykset voivat olla tyystin erilaiset kuin nuorena opiskelijana, tai sitten ei. Tämä kaikki sallittakoon. Ihmisten tulee saada valita oman tilanteensa mukaiset, itselleen parhaat asumisen ratkaisut, ja siksi tarvitaan monipuolista asuntotarjontaa.
Julkista rakentamista ohjataan lainsäädännön ja kaavoituksen kautta. Sääntely vaikuttaa siihen, millaisia asuntoja ihmisille on tarjolla ja mihin hintaan. Kuntien välillä on suuria eroja rakentamismääräyksissä, mutta nykyisellään on yleistä, että rakennusten ominaisuudet määritellään kaavassa hyvinkin yksityiskohtaisesti. Esimerkiksi sallitut materiaalit on voitu määritellä etukäteen. Valitettavana seurauksena usein ovat kohoavat rakennuskustannukset, jotka näkyvät asukkaille korkeina vuokrina – ja rakennukset, jotka eivät välttämättä edes vastaa asukkaiden toiveita.
Toimivia koteja voidaan rakentaa monenlaisista materiaaleista, mutta niiden valinnan ei tulisi olla viranomaisten tehtävä. Liian yksityiskohtainen sääntely ei palvele yhteiskunnan eikä asuntojen käyttäjien etua; sen sijaan se vääristää kilpailua ja tuottaa kyseenalaisia ratkaisuja.
Viranomaisten ei tulisi päättää, miten ihmiset haluavat asua, vaan määritellä rakennuksille toiminnalliset vaatimukset: käyttöiän, energiankulutuksen, ääneneristävyyden, hiilijalanjäljen ja muut vastaavat seikat. Näiden vaatimusten mukaisia rakennuksia voidaan toteuttaa eri rakennusmateriaaleilla ja siihen tulisi myös kannustaa. Parhaat, tosielämän tarpeita palvelevat ja kohtuuhintaiset asumisen ratkaisut syntyvät, kun yritykset saavat tuottaa ne reilussa kilpailuympäristössä.
Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Sitä, että reilussa kilpailuympäristössä eri materiaalit ovat lähtökohtaisesti samalla viivalla – paras voittakoon, oli kriteerinä sitten elinkaaren aikainen hiilijalanjälki tai jokin muu ominaisuus. Yksittäistä rakennusmateriaalia ei siis tueta tai toista paineta sääntelyn keinoin, vaan annetaan markkinoiden toimia ja tuottaa tarkoituksenmukaisimmat ratkaisut joka tarpeeseen. Nykyisellään näin ei ole. Rakennusten energiatehokkuusvaatimukset esimerkiksi riippuvat kummallisella tavalla seiniin käytetystä materiaalista. Voisi kuvitella, että jokaisen rakennettavan rakennuksen tulisi nykytilanteessa olla niin energiaa säästävä kuin mahdollista, sekä käyttäjänsä että myös yhteiskunnan näkökulmasta.
Eduskuntavaalien lähestyessä toivommekin, että tulevat päättäjät pitävät elinkeinoelämän tuotekehitysmoottorit kierroksilla turvaamalla kaikille yhtäläisen, reilun kilpailuympäristön. Tämä hyödyttäisi merkittävällä tavalla koko yhteiskuntaa. Riittävä, monipuolinen ja kohtuuhintainen asuntotarjonta on kaikkien etu.
