Arkkitehti Sakari Mentu esitteli Suomen tiilirakentamisen historiaa Tiiiliteollisuus ry:n 90-vuotisjuhlaseminaarissa. 1300-luvulta on tultu monen vaiheen kautta nykyaikaan, jolloin tiilen käyttötarkoitukset ovat sekä Suomessa että maailmalla monipuolistuneet.
– Tiilen käyttö runkorakenteena on Suomessa viime vuosikymmeninä vähentynyt, mutta samalla sen käyttö rakennusten julkisivuissa on lisääntynyt. Sekä Suomen että maailman osalta voidaan sanoa, että tiili on ollut aina läsnä siellä, missä järjestäytynyt yhteiskuntakin on ollut, muistutti nykyisin Helsingin kaupungilla työskentelevä Mentu seminaariesitelmässään.
Sakari Mentu on tehnyt pitkän uran Museovirastossa ja toteuttanut siellä yhdessä Susanna Eklundin kanssa ”Tiilen historiaa Suomessa”-verkkosivuston.
Molemmat tämän artikkelin kuvat ovat Sakari Mentun kuvaamia. Ylempi kuva on Helsingissä sijaitsevan Paavalin kirkon porttikäytävästä. Alempi puolestaan Verlan tehtaalta Valkealasta.
Tiilirakentamisen perustekniikka pysyi vuosisatoja samanlaisena
Tiilen käyttö rakennusmateriaalina alkoi Suomessa 1300-luvulla. Ensimmäisiä rakennuksia, joissa tiiltä hyödynnettiin laajemmin, olivat Turun linna, Hämeen linna sekä molempien linnojen läheisyydestä löytyvät Turun tuomiokirkko ja Hattulan kirkko.
Tiilien valmistuksesta vastasivat Suomessa keskiajalle saakka erilaiset yhteisöt. Yksityisiä tuottajia ei Mennun mukaan Suomessa vielä silloin ollut, eikä tiilten valmistuksella ollut silloin vielä riittävää kaupallista merkitystä.
Tiilirakentaminen perustui rakennustekniikkaan, joka pysyi suhteellisen muuttumattomana keskiajalta aina 1900-luvun alkupuolelle saakka. Tiilimuurin lujuus perustui limitykseen, joka esti päällekkäisten laastisaumojen syntymisen ja sitoi muuria myös syvyyssuunnassa.
– Ensimmäinen kirjallinen maininta suomalaisten talonpoikien tiilenvalmistuksesta on vuodelta 1527. 1700-luvulla Ruotsi alkoi linnoittamaan rajojaan, ja erityisesti vuonna 1748 aloitettu Viaporin rakentaminen lisäsi tiilen tuotantoa Suomessa ja synnytti uusia tiilitehtaita. Tämän jälkeen tiilen käyttö rakennusmateriaalina lisääntyi Suomessa tasaisesti 1900-luvun alkupuolelle asti, sanoi Mentu.
Suomalainen tiilivalmistus oli huipussaan 1800-luvun lopulla
1800-luvulla Suomi siirtyi Venäjän vallan alaisuuteen. Uusi valloittaja halusi luoda erityisesti uudelle pääkaupungille edustavan julkisivun.
Koneellinen tiilipuristin ja holvattu rengasuuni kehitettiin Saksassa 1850-luvulla. Suomessa moderni teollinen tiilenvalmistus alkoi vuonna 1874 Janakkalan Leppäkoskella ja Tuusulan Jokelassa.
– Vuosisadan loppuun mennessä Suomeen oli perustettu noin 20 suurta tiilitehdasta, joista jokaisen vuosituotanto oli vähintään miljoona tiiltä.
Tiilimuurirungoista pintaverhoiluun
Ennen vuotta 1920 kaupunkikerrostalojen yleinen rakennetyyppi oli tiilimuurirunko, joka koostui massiivisista kahden kiven ulkoseinistä ja talon keskellä olevista sydänmuureista, joiden varassa puiset välipohjapalkit lepäsivät.
– Betonin käyttö oli lisääntynyt rakentamisessa koko 1900-luvun ajan. 1950-luvun puolivälissä se syrjäytti tiilen kerrostalojen yleisimpänä julkisivumateriaalina. Perinteistä tiilimuurirunkoa käytettiin 1960-luvulle saakka, kunnes teollinen rakentaminen ja elementtitekniikan käyttöönotto syrjäyttivät sen. Elementtirakentamisen myötä tiilen rooli muuttui. Siitä tuli suosittu pintaverhousmateriaali, jota käytetään ennen kaikkea esteettisin perustein, päätti Mentu esityksensä.
