Suomalaisen rakentamisen ja kiinteistöjen ylläpidon hiilidioksidipäästöt (CO2e) ovat tällä hetkellä noin 17,1 miljoonaa tonnia vuodessa. Tämä luku sisältää kaikkien olemassa olevien rakennusten lämmityksen ja viilennyksen, erilaisten infrastruktuurihankkeiden (esim. kadut, sillat, tunnelit) rakentamisen ja ylläpidon päästöt sekä uusien rakennusten rakentamiseen liittyvät päästöt. Rakentamisvaiheen päästöt ovat 4,1 miljoonaa tonnia, joka on seitsemän prosenttia (7%) Suomen vuosittaisesta hiilijalanjäljestä. 17,1 miljoonaa tonnia vastaa puolestaan 30 % Suomen vuosittaisesta hiilijalanjäljestä.
Jos vähähiilisyystavoitteissa tyydytään perusskenaarioon, putoavat rakennuksiin liittyvät päästöt vuoteen 2035 mennessä 5,8 miljoonaan tonniin (-66 %) ja vuoteen 2050 mennessä 3,5 miljoonaan tonniin (-80 %). Tiedot perustuvat vuoden 2020 kesäkuun alussa julkaistuun raporttiin, jonka on tilannut Rakennusteollisuus ry. Raportti on eräs osa hallitusohjelmaan kirjatuista vähähiilisyyden tiekartta -selvityksistä.
– Jos valitaan perusskenaarion sijaan innovatiivisemmat ja vaativammat tavoitteet, saadaan päästöt puristettua 3,7 miljoonaan tonniin vuoteen 2035 mennessä (-78 %) ja käytännössä lähes nollaan vuoteen 2050 mennessä (0,9 miljoonaa tonnia / – 95 %). Suomalainen rakennuskanta, infrastruktuuri ja rakentaminen ovat silloin jo lähes saavuttaneet tavoitteena olleen hiilineutraalisuuden, kertoo ilmastoasiantuntija Anna Laine hankkeen toteuttaneesta kestävän kehityksen konsultointiin erikoistuneesta Gaia Consulting Oy:stä. Laine toimi vuoden 2019 syksyllä alkaneen ja kesäkuun alussa päättyneen hankkeen projektipäällikkönä.
Sementin ja teräksen valmistukseen uusia innovaatioita
Isoimpia eroja edellä mainittujen perusratkaisujen ja innovatiivisten ratkaisujen välillä on muun muassa sementin valmistuksessa tapahtuva kehitys. Innovatiivisessa vaihtoehdossa sementin valmistuksessa syntynyt hiilidioksidi saadaan vuoteen 2050 mennessä kokonaan talteen, mutta perusvaihtoehdossa ei. Lisäksi innovatiivisessa vaihtoehdossa teräksen valmistuksessa siirrytään vuoteen 2035 mennessä vetypelkistykseen, joka vähentää rakentamisen päästöjä merkittävästi.
– Vähähiilisyys ei toteudu suomalaisessa rakentamisessa ja rakennusalalla ilman ponnistuksia. Uusien innovaatioiden lisäksi se edellyttää vähähiilisempien rakennusmateriaalien valintaa. Jopa siitä huolimatta, että niiden käyttö kasvattaisi kustannuksia, huomauttaa Laine.
– Rakennusten käytön aikaisen energian kulutuksen vähentäminen tuottaa kuitenkin suurimmat päästövähennykset. Kun energiaa tulevaisuudessa tuotetaan vähäpäästöisemmin, näkyy vaikutus voimakkaasti myös rakennusten lämmittämisen ja viilentämisen päästöissä, jatkaa Laine.
Yhteistyötä ja esteiden poistamista
Hankkeen päätavoitteet olivat rakennusalan yhteisen näkemyksen vahvistaminen, sääntelyohjauksen tukeminen, vähähiilisyyden esteiden poistaminen ja hiilijalanjäljen luotettavampi sekä vertailukelpoisempi laskenta.
– Alan yhteinen näkemys vahvistui hankkeen aikana. Tietyt veturiyritykset olivat olleet aktiivisempia jo aikaisemmin, mutta nyt vähähiilisyyden rintamaan saatiin mukaan uusia yrityksiä. Sääntelyohjauksen tukemisessa aktiivinen on ollut ympäristöministeriö. Vuoteen 2025 jokaiselle uudelle rakennukselle on laskettava ennakkoon hiilijalanjälki. Jos arvo on liian korkea, jää rakennuslupa vain haaveeksi, kertoo Laine.
Vähähiilisyyden esteiden poistamisessa olennaista on esimerkiksi kilpailutusten pisteytysten muuttaminen. Nykyisellään vähähiilisemmät ratkaisut ovat usein kalliimpia, jonka vuoksi ne eivät pärjää kilpailutuksissa. Vähähiilisyyden olisi oltava tavoitetila eikä vain kustannuserä.
– Hiilijalanjäljen laskeminen koko toimialalle oli iso urakka. Sitä ei kukaan halua tai jaksa tehdä samalla tavalla kuin me nyt teimme, kun valmiita malleja ei ollut olemassa. Kaikilla rakennusalan toimijoilla pitäisi olla käytössään samat laskentamenetelmät, jotta tuloksia voitaisiin vertailla luotettavasti. Ehdotamme myös hiilijalanjäljen laskentaa varten perustettavan tietopankin perustamista, josta kaikki löytäisivät eri rakennusmateriaalien ja -ratkaisujen vaikutukset hiilijalanjäljen syntyyn. Nyt käytössä on suuri määrä erilaisia laskentatapoja, jolloin vertailu on vaikeaa ellei jopa mahdotonta, harmittelee Laine.
Kaikki mukana talkoissa
Hankkeen aikana Lainetta yllätti eniten tiedon keräämisen vaikeus. Suuri osa Suomen vuosittaisesta hiilijalanjäljestä syntyy tavoilla, joita ei ole aikaisemmin tilastoitu järjestelmällisesti. Nyt perustyö on tehty, joten jatkossa vertailu ja seuranta ovat helpommin toteutettavissa.
– Positiivisesti minut yllätti rakennusalan innostus vähähiilisyyttä kohtaan. En kuullut missään vaiheessa mitään nurinaa tai epäilyjä siitä, etteikö tällainen selvitys ja tulevaisuuden visiointi olisi tarpeellista. Kun saamme koko rakennusalan puhumaan hiilijalanjäljestä samoilla termeillä, arvoilla ja yksiköillä, näemme, kuinka hyvin vähähiilisyyteen liittyvät tavoitteet täyttyvät, muistuttaa Laine.
