Alan julkikuvan kannalta on tärkeää, että vähähiilisen betonirakentamisen mahdollisuuksista kyetään viestimään asiakkaiden lisäksi uskottavasti myös yhteiskunnallisille vaikuttajille. Koska pelkkä kerronta ilman kunnollisia taustafaktoja ei ole kovin uskottavaa, Betoniteollisuus ry päätyi teettämään Vähähiilisen betonin tiekartan Aalto‐yliopistolla yhdessä Betoniyhdistyksen ja Finnsementin kanssa. Tiekartan avulla kyetään paremmin konkretisoimaan käytännön päästövähennystoimia.
Keväällä valmistuneessa tiekartassa on tunnistettu yhteensä 16 eri tapaa pienentää betonin päästöjä. Suuri virta koostuu pienistä puroista, kuten tässäkin tapauksessa. Osa päästövähennyskeinoista on pieniä, mutta halpoja, kuten pidemmän lujuudenarvosteluiän hyödyntäminen. Toiset taas ovat vaikutukseltaan massiivisia, mutta kalliita, ääriesimerkkinä hiilidioksidin talteenotto sementtitehtaasta.
Tiekartta käsittää päästövähennysskenaariot vuosille 2030, 2040 ja 2050. Niiden mukaan betonin päästöt putoavat kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä 16 % nykyisestä. Vuoteen 2040 mennessä betonin päästöt pienenevät alle puoleen nykytasosta, ja vuoteen 2050 mennessä alkuperäisistä päästöistä on jäljellä enää 7 % nykyisestä. Viimeisin perustuu paljolti siihen, että vuoteen 2050 mennessä on otaksuttu hiilidioksidin talteenoton olevan käytössä kaikissa sementtitehtaissa.
Päästövähennyksissä mittayksikkönä on betonin kuutiometrikohtainen hiilidioksidipäästö. Näihin lukuarvoihin pääseminen on edellyttänyt monenlaisia tarkasteluja, sillä osa päästövähennystoimista ei liity betonin ominaispäästöjen vähentämiseen, vaan esimerkiksi betonin tehokkaampaan hyödyntämiseen rakentamisessa. Mukaan on otettu myös betonin karbonatisoituminen, vaikka se ei olekaan aktiivinen toimenpide, vaan se tapahtuu itsestään. Karbonatisoitumisen sisällyttämistä päästövähennystoimiin perustelee se, että ilmiö on todellinen ja mitattavissa oleva, eikä sitä ole sisällytetty mihinkään muihin kansallisiin päästötarkasteluihin. Siksi asiassa ei ole niin sanotun kaksoislaskennan riskiä, ja on reilua ottaa tämäkin hiilensitoutumismuoto mukaan keskusteluun.
Tiekartassa on todettu, että eri tuotesektorit ja yksittäiset yritykset kykenevät hyödyntämään päästövähennystoimia hieman eri painotuksilla. Esimerkiksi energiatehokkuus ja vähäpäästöinen energia ovat lähinnä elementtiteollisuuden toimia, koska muissa tuoteryhmissä energian merkitys on vähäinen. Siksi kaikille ei tule sopimaan aivan täsmälleen sama ”resepti” päästövähennystoimia. Hiilidioksidin talteenottokaan tulee tuskin pyyhkimään kaikkia muita päästövähennystoimia pöydältä, sillä sitä edullisemmat päästövähennyskeinot ovat todennäköisesti käytössä sen rinnalla, taloudellisista syistä.
Tiekarttatyö osoittaa, että alan on mahdollista systemaattisella ja tavoitteellisella toiminnalla saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä. Yksin se ei kuitenkaan voi sitä tehdä, vaan päästöjen pienentäminen edellyttää aktiivista yhteistyötä sementtiteollisuuden, betonia käyttävien urakoitsijoiden, suunnittelijoiden ja rakentamiseen investoivien kanssa. Viime mainitut ovat tässä suhteessa ”kirkon harjalla”, sillä päästövähennykset eivät tule ilmaiseksi. Vähähiilisille tuotteille on löydyttävä asiakas, joka on valmis maksamaan vähähiilisestä tuotteesta sellaista preemiota, että toiminta on myös kannattavaa.
