Helsingin Sanomissa kerrottiin hiljattain toimistorakennuksena toimineen betonielementtitalon muuttamisesta luksusasunnoiksi. Helsingin Töölössä sijaitseva rakennus oli alun perin rakennettu 1970-luvun lopulla. Sen sisätilat kokivat täydellisen muodonmuutoksen, mutta talon betonirunko säilytettiin, ja myös sisätiloihin jätettiin näkyviin alkuperäisiä betonipalkkeja ja -pilareita.
Nykyisen purkubuumin aikana edellä kuvattua voidaan pitää poikkeuksellisena ratkaisuna, vaikka usein vanhan säilyttäminen ja muokkaaminen olisi ilmastoystävällisempää kuin purkaminen ja kokonaan uuden rakentaminen. Halpoja suuret muutosremontit eivät toki ole, mutta rakennusten elinkaaren pidentäminen palvelee kestävää kehitystä ja siihen jos johonkin kannattaa panostaa. Lisäksi vanhoilla rakennuksilla on historiallista arvoa.
Kuten HS:n jutussa tulee esiin, menneiden aikakausien rakentamisen arvoa ei aina osata nähdä ennen kuin vasta paljon myöhemmin. 1970-luvun betonirakentamisessa on paljon hienoa ja säilyttämisen arvoista, aivan kuten sitä edeltävien aikakausienkin rakennuksissa. Mielenkiintoiset ja monimuotoiset kaupungit rakentuvat vanhan ja uuden rinnakkaiselosta, jossa historia näkyy ja tuntuu osana tämän päivän asumista. Siksi on arvokasta, että olemassa olevaa kaupunkikuvaa halutaan säilyttää ja entisöidä.
Vanhan rakennuksen muuttaminen nykyajan tarpeita vastaavaksi vaatii tarkkaa suunnittelua ja paljon työtä, mutta betonirakenteiden kestävyys ja muunneltavuus tarjoavat siihen hyvät mahdollisuudet. Tämä on hyvä muistaa myös tulevaisuutta ajatellen. Betonin käyttöikään vaikuttavat erilaiset seikat kuten lujuusluokka ja ulkoinen rasitus, mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on hyvin pitkäikäinen materiaali. Nykyisin betonirakennukset suunnitellaan yleensä viidenkymmenen tai sadan vuoden käyttöiälle, mutta huomattavasti pitemmätkin suunnittelukäyttöiät ovat mahdollisia.
Tänään rakennettavat uudisrakennukset ovat toivottavasti osa tulevaisuuden kaupunkikuvaa ja historiaa, joka kertoo tarinaa meidän ajastamme jälkeemme tuleville sukupolville. Ne kannattaakin jo lähtökohtaisesti suunnitella kestämään ja muuntumaan myös huomisen tarpeisiin.
