Helsingin Kuninkaantammessa kävellessä huomaa väreistä kertovia katujen nimiä kuten Oranssi-, Sinooperi-, Turkoosi- ja Ultramariinikuja. Kyseistä väriä on käytetty tehosteena myös sen kadun rakennuksissa. Värit ovat siis vahvasti läsnä alueella – ja ovat olleet jo mukana suunnittelun alkuvaiheista.
– Kuninkaantammesta on saatu värien käytöllä kaupunkikuvallisesti yhtenäinen, onnistunut kokonaisuus. Se sijaitsee metsän ja teollisuusalueen välissä, eikä alueella olisi ollut mitään omaa identiteettiä ilman kaavoittajan vahvaa ja määrätietoista otetta myös värien käyttöön, sanoo väitöskirjatutkija Saara Pyykkö.
Hän tutkii 2000-luvun asemakaavatason värisuunnittelua Aalto-yliopistossa. Pyyköllä on monialainen näkemys aiheeseen, sillä hän on koulutukseltaan maisema-arkkitehti ja taiteen maisteri.
– Kaavoitusprosessin aikana tulee miettiä, mikä on alueen kaupunkikuvallinen tavoite ja miten uusi alue tai täydennysrakentamisen kohde liittyvät aiempaan arkkitehtuuriin ja ympäristöön laajemminkin. Kuninkaantammi on esimerkki, jossa on pohdittu värien ja arkkitehtuurin liittymistä toisiinsa. Kuitenkaan ei ole tehty yksityiskohtaista värisuunnitelmaa, vaan arkkitehdeille on jätetty vapaus käyttää ammattitaitoa ja luovuutta. Eikä asemakaavassa pidäkään määrittää, mikä on rakennusten väri 20 vuoden kuluttua. Hyvä asemakaava on suunnittelijan selkänoja laadukkaalle ympäristölle, jonka tulisi olla kaiken kaupunkisuunnittelun perimmäinen tavoite
Värisuunnittelussa on ymmärrettävä paikkaa
Saara Pyykkö korostaa, että asuinalueiden värisuunnittelussa paikan ymmärtäminen on kaiken lähtökohta. Merellinen Helsinki on ihan eri asia kuin Sisä-Suomi tai Lappi, missä on lunta tulevaisuudessakin. Oleellista värien kannalta on, miten uudet alueet halutaan liittää ympäristöönsä: yhdistetäänkö, jatketaanko vai kontrastoidaanko eli haetaan tarkoituksella vastakohtaisuutta.
– Suomen vuodenajat ovat sekä hienoja että haastavia. Vuodenajat ja valaistus vaikuttavat alueen ja rakennuksen värikokemukseen. Jos asuinalueen rakennuksissa on isot massat ja tummat julkisivut, niin tulevaisuuden kolmen kuukauden marraskuussa alue on tosi synkkä.
Pyykön mukaan on myös syytä pohtia, voidaanko alueen historiaa hyödyntää alueen identiteetin luomisessa. Tästä hyviä esimerkkejä ovat muun muassa Etelä-Hermanni, missä uudiskortteleiden tiiliset julkisivut yhdistävät ne vankilan tiiliseiniin ja muureihin. Jätkäsaaressa puolestaan rakennusten yläkerroksissa on värillisiä osia muistumina merikonteista.
Saara Pyykkö perää realistisia havainnekuvia suunnitteilla olevista kohteista.
– Siis värillisiä ja ihmisen perspektiivistä! Liian usein näytetään alueesta ilmakuva, johon uudisrakennukset on istutettu valkoisina massoina. Eihän se anna oikeaa kuvaa tulevasta rakentamisesta. Havainnekuvien maailma on muutenkin ongelmallinen. Vastaavatko ne oikeasti ihmisen kokemusta kuvan paikasta vai ovatko ne taiteellisia mielikuvia paikan tunnelmasta tiettynä hetkenä?
Väri on kokemus
Pyykkö huomioi, miten tällä hetkellä vallalla useita eri väritrendejä ja värinkäytön ääripäitä. Esimerkiksi Vantaan Kivistössä on otettu käyttöön värikartasta kaikkein intensiivisemmät värit. Toisaalta on alueita, joissa on käytetty lähes mustaa, ruskeaa ja tumman harmaata. Tällöin värit ovat hävinneet lähes kokonaan. Näin on osin Jätkäsaaressa, Kalasatamassa ja Kruunuvuorenrannassa.
Pyykkö kiinnostui aikoinaan värien maailmasta nimenomaan värien aistillisuuden vuoksi. Sitä hän kaipaa myös asuinalueiden värisuunnitteluun.
– Väreillä voi leikkiä, mutta rakennus pysyy paikallaan vuosikymmeniä – ja joku näkee sen ikkunastaan päivittäin. Sävyisät, rauhalliset ja mielenkiintoiset värit kestävät aikaa myös esteettisesti.
– Värit ovat kuin hyvä ruoka eli ei vain näköön perustuva, vaan moniaistillinen kokemus. Värien käytössä on valtavia mahdollisuuksia, koska väriin liittyy erilaisia merkityksiä, tarkoituksia ja lähestymistapoja. Värisuunnitteluun sisältää erilaisia analyysi- ja suunnittelumenetelmiä. Ei ole siis kysymys väriteorioista tai -harmoniasta, vaan ihmisen kokemuksesta.
