Viime aikoina on käyty keskustelua fossiilittoman teräksen kehittämisen kilpajuoksusta. Terästeollisuus on suuri kivihiilen kuluttaja ja tuottaa noin seitsemän prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä. Matkalla kohti hiilineutraalia maailmaa alalla on kova paine irtautua fossiilisten energianlähteiden käytöstä, ja kuten mm. HS hiljattain uutisoi, kehitystä tapahtuu nyt vauhdilla. Tämä on tietenkin positiivista: yhteiset ilmastotavoitteet edellyttävät konkreettisia toimia ja aitoja tuloksia, eikä aikaa ole hukattavaksi.
Keskustelu vähähiilisyydestä koskee luonnollisesti koko rakennustuoteteollisuutta, eivätkä kivimateriaalit ole poikkeus. Kivimateriaalien tuotannossa onkin jo kauan tehty määrätietoisesti töitä päästöjen leikkaamiseksi, ja tässä työssä ollaan pitkällä.
Ilmastoystävällinen rakentaminen on kokonaisuus, johon vaikuttavat monet eri osa-alueet. Käytettävien materiaalien valmistukseen liittyvän hiilijalanjäljen ohella merkitystä on materiaalien kestävyydellä ja huollon tarpeella, samoin kuin niiden kierrätys- ja uusiokäyttömahdollisuuksilla, kustannustehokkuutta unohtamatta. Rakennuksen energiatehokkuus puolestaan on merkittävä tekijä koko elinkaaren ajan päästöjä katsottaessa. Kivirakentamiseen liittyvä teollisuus lähestyy ilmasto- ja ympäristötavoitteita kaikki nämä osa-alueet huomioiden.
Kivipohjaisten materiaalien tuotannosta syntyvien päästöjen leikkaamiseksi tehdään jatkuvasti työtä vaikuttavin tuloksin. Kotimainen sementtiteollisuus on leikannut päästöjään lähes 25 % referenssivuoteen 1990 verrattuna, ja päästöjä pystytään vähentämään jo nyt käytettävissä olevilla teknologiolla vielä 32 % lisää. Pitkäjänteisen työn, yritysten tekemien investointien ja uusien innovaatioiden myötä tulevaisuuden kivirakennukset ovat entistäkin vähäpäästöisempiä.
Myös kierrätykseen on panostettu jo kauan. Tiilelle ja betonille on olemassa toimiva, markkinaehtoinen kierrätys, jonka ansiosta materiaalien kierrätysaste ylittää jo 80 %. Kierrätettyä materiaalia käytetään esimerkiksi infrarakentamisessa sekä osana uusiotuotteiden runkoainesta. Uusiokäyttömahdollisuudet kehittyvät jatkuvasti.
Kun katsotaan suurempaa kuvaa eli koko rakennuksen elinkaaren aikaisia päästöjä, on asumisen energiankulutuksella suuri merkitys. Kivirakennus on luonnostaan energiatehokas massiivisten rakenteiden lämmönsidontakyvyn ansiosta, ja yhä parempaan energiatehokkuuteen pyritään kivirakentamisen tuoteteollisuudessa. Alan yritykset ovatkin viime vuosina kehittäneet tuotannon prosessejaan vahvasti tästä lähtökohdasta käsin.
Paljon on siis tehty ja tekeillä kivirakentamisen alalla. Mielenkiinnolla seuraamme myös muiden toimialojen ilmastotyötä ja iloitsemme saavutuksista – aikamme suuret haasteet ovat yhteisiä ja parhaisiin tuloksiin päästään, kun kaikki kantavat kortensa kekoon.
