Elämme taloudellisesti haasteellisia aikoja: energiakriisi, vauhdilla kallistunut ruoan hinta ja nousevat lainakorot tuntuvat kuluttajien kukkaroissa, ja myös monet yritykset ovat kovilla. Jotta Suomi ja suomalaiset selviävät tiukkojen aikojen yli, töitä tulee tehdä – meistä jokaisen. Jokainen kotimainen työpaikka onkin nyt ensiarvoisen tärkeä, sillä ne luovat hyvinvointia ja auttavat pitämään yhteiskunnan pyörät pyörimässä. Nyt jos koskaan kannattaa siis tehdä valintoja, jotka tukevat kotimaista työtä ja yrittämistä.
Tämä pätee myös rakennusmateriaaleihin. Kivirakentaminen tuo työtä suomalaisille. Kun rakennetaan kivestä, se tehdään lähes sataprosenttisesti kotimaisista raaka-aineista ja kotimaisella työvoimalla. Raskaita materiaaleja on hankalaa ja kallista kuljettaa kaukaa.
Kun puhutaan julkisesta rakentamisesta ja yhteisistä rahoista, asia koskee myös päättäjiä. Kotimaisuutta arvostetaan korkealle puheissa, mutta aina se ei ulotu käytäntöön. Toisinaan voi olla niinkin, että hyvää tahtoa löytyy, mutta päätöksiä tehdään puutteellisen tiedon tai virheellisten käsitysten pohjalta. Näin eduskuntavaalien alla asiasta on syytä käydä keskustelua. Vaikka esimerkiksi puu yleisesti mielletään kotimaiseksi rakennusmateriaaliksi, tosiasiassa puukerrostalojen rakentamiseen liittyy riski, että niissä käytetään alhaisempien työvoimakustannusten maissa valmistettuja tilaelementtejä, joihin asennetaan jo tehtaassa rungon lisäksi ikkunat, pintarakenteet, kalusteet ja LVIS-tekniikka. Valmistustavasta johtuen materiaalit ovat siis usein ulkomaista tavaraa, jolloin kotimainen työllistäminen jää hyvin vähäiseksi. Näistä toteutustavoista on ikävä kyllä jo useita käytännön esimerkkejä.
Kysymys ei ole pelkästään työllisyydestä ja hyvinvoinnista – kotimaisten rakentamisen raaka-aineiden käytöllä on monia muitakin hyötyjä, jotka liittyvät mm. materiaalin saatavuuteen ja yhteiskunnan huoltovarmuuteen. Näinä aikoina nämä seikat ovat merkityksellisempiä kuin koskaan.
Huhtikuussa valittavat uudet kansanedustajat ohjaavat Suomi-laivaa eteenpäin seuraavien neljän vuoden ajan, ja odotettavissa tuskin on pelkkää myötätuulta. Kukkaronnyörit on pidettävä tiukalla, säästöjä löydettävä ja samaan aikaan huolehdittava kansalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista – yhteistä ympäristöämme unohtamatta. Yhtälö ei ole helppo, ja tulevilta päättäjiltä vaaditaankin viisaita päätöksiä ja kykyä nähdä huomista kauemmas.
Kotimaisen työn edellytysten turvaaminen on avain siihen, että kansakuntana selviydymme läpi isompienkin aallokkojen. Rakennustuoteteollisuuden osalta tähän voidaan konkreettisesti myötävaikuttaa lainsäädännöllä, joka kohtelee eri rakennusmateriaaleja tasapuolisesti; se edistää parhaiten tervettä kilpailua ja yritysten menestystä. Syntyvistä työpaikoista ja hyvinvoinnista hyötyy koko yhteiskunta.
