Rakennusten hiilijalanjäljen määrittämisessä oltava tarkkana

Toimialan ja julkisen sektorin tiiviillä yhteistyöllä saadaan varmasti aikaan kestävää, fiksua sääntelyä, joka tukee sekä innovaatioita että päästövähennyksiä.

Blogi | Tiina Kaskiaro 6.9.2019

Ympäristöministeriö aloittaa rakennusten hiilijalanjäljen arviointimenetelmän testauksen. Kesään 2020 asti kestävän testausjakson avulla selvitetään, kuinka hyvin ministeriön valmistelema arviointimenetelmä soveltuu tavanomaisten suunnittelu- ja rakennushankkeiden käyttöön. Kyseessä on merkittävä hanke, josta soisi keskustelevan vielä nykyistä enemmän. Miksi?

Tavoite erilaisilla keinovalikoimilla leikata myös rakentamisen päästöjä on oikea. Rakennusten hiilijalanjäljen määrittämisessä on kuitenkin oltava tarkkana. Esimerkiksi puun hiilijalanjälki on betonia pienempi tuotetasolla, mutta kun vertaillaan asiaa rakentamismääräysten vaatimalla tavalla rakennuksen osana, materiaaleilla ei ole käytännössä eroa. Riippumattomat selvitykset (esimerkiksi Sitran selvitys 63 tai SP Rapport 2015:70) eivät löydä merkittävää eroa rakennusmateriaalien välillä.

Tuoreessa rakentamisen elinkaariarviointiin perehtyneen norjalaisen Østfoldforskning-tutkimusorganisaation laatimassa selvityksessä puolestaan on tutkittu elinkaari- eli ns. LCA-laskennalla eri korkuisten toimistorakennusten runkorakenteiden hiilidioksidipäästöjä. Rakennusten päärunkomateriaaleina tutkimuksessa olivat betonielementti ja puu. Selvityksen mukaan yli 4-kerroksisissa toimistorakennuksissa betonielementtirungolla saatiin pienimmät päästöt. Tutkimuksen perusteella ei näin voi väittää, että puu olisi ympäristöystävällisempää kuin betoni.

Tämä on tärkeä viesti ympäristöministeriölle, joka vie hiilijalanjäljen arviointia eteenpäin. Rakentamisen tuottamia kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää useilla erityyppisillä tuote- ja toteutusratkaisuilla materiaalien perusvalinnasta riippumatta. Päästöjen pienentymistä voidaan edistää antamalla tuotevalmistajille ja urakoitsijoille enemmän vapautta hyödyntää asiantuntemustaan ja osaamistaan innovatiivisten ratkaisujen kehittämiseksi. Päästöjen vähentäminen ei siis ole materiaalisidonnainen, vaan materiaalineutraali tavoite.

Toimialan ja julkisen sektorin tiiviillä yhteistyöllä saadaan varmasti aikaan kestävää, fiksua sääntelyä, joka tukee sekä innovaatioita että päästövähennyksiä. Tälle yhteistyölle suomalainen rakennusteollisuus ja kivirakentajat ovat erittäin avoimia. Mennään kohti yhteistä tavoitetta parhain mahdollisin keinoin.

Luetuimmat