Kun Seppo Hytösen ja Toivo Paatelan suunnittelema KY-talo vihittiin käyttöön vuonna 1941, sen ensimmäisissä kerroksissa sijaitsi myymälöitä, ravintola sekä ylioppilaskunnan omia tiloja. Ylimmät kerrokset oli varattu asumiselle. Vuosikymmenten kuluessa talossa tehtiin lukuisia remontteja. Ensimmäisen varsinaisen peruskorjauksen yhteydessä 1970-luvulla talon käyttötarkoitusta muutettiin ja viimeisetkin asuinkerrokset muutettiin toimistokäyttöön. Viimeisimmän peruskorjauksen aika tuli, kun NCC Property Development hankki kiinteistön Ylioppilaskunnalta ja päätti tehdä siitä muuntojoustavan, nykypäivän vaatimuksia vastaavan toimistotalon.
Ylioppilaskunta oli ehtinyt suunnitella rakennuksen muuntamista takaisin opiskelija-asunnoiksi ja hakenut siihen asemakaavamuutosta. NCC:n tullessa omistajaksi muutosprosessi keskeytettiin. Koska viranomaiset olivat asemakaavamuutostyön yhteydessä jo määrittäneet rakennukset suojeluarvot, kaavoittajan, kaupunginmuseon ja rakennusvalvonnan kanssa sovittiin, että rakennusta kohdellaan peruskorjauksen aikana kuin se olisi suojeltu, vaikka uusi kaava ei tullutkaan voimaan.
Vanhat talot tarjoavat aina yllätyksiä
Uuden Kulma21:n rakennusrunko koostuu massiivitiiliseinistä ja pilari-palkki-teräsbetonirungosta. Jäykistävät porrashuoneiden seinät ovat tiiltä tai betonia. Rakennuksen alkuperäinen runko seitsemättä kerrosta lukuun ottamatta säilytettiin ennallaan ja välipohjat puhdistettiin orgaanisesta aineesta. Sisätilat uusittiin kokonaan väliseinien ja alapohjan purkamisesta lähtien. Suureen osaan kerroksista lisättiin välipohjien alapintaan uusia rakennekerroksia, joihin tekniikka saatiin ripustettua.
Kulma21:n pääsuunnittelija, arkkitehti SAFA Hanna Koskela vetää hieman henkeä kuvatessaan rakennuksen runkoa.
– Sieltähän löytyi oikeastaan kaikkea, mitä tuon ikäisessä talossa voi olla. Oli ylä- ja alalaattapalkistoa, venepalkkeja, koteloa ja massiivilaattaa.
Kerroskorkeudet vaihtelivat huomattavan paljon. Rungon sisällä olevan korkean juhlasalin yläpuolella oli erityisen matalia kerroksia. Toisen kerroksen ravintolatilassa kerroskorkeus oli puolestaan jopa 4,5 m. Myös kellarin matala kerroskorkeus aiheutti haasteita nykytekniikan asentamista ajatellen. Se johtikin lopulta alapohjien uusimiseen lähes koko kellarin alueella ja paikallisiin kalliopohjan louhintoihin.
Uutta pintaa alkuperäistä ilmettä kunnioittaen
Julkisivun peruskorjauksessa rakennus haluttiin tuoda mahdollisimman lähelle alkuperäistä ilmettä. Kadun puolella asuntojen ikkunoina palvelleet ikkunat uusittiin täyspuisina vanhaa mallia mukaillen.
Julkisivumateriaalit uusittiin vastaamaan paremmin alkuperäisiä 1940-luvun materiaaleja. Pilasterien pintoihin palautettiin vuolukivi, jonka mitoitus pääteltiin vanhojen valokuvien pohjalta. Julkisivun arvokas kupari oli aikaisemmin puuta. Rakennuksen ilmeen viimeistelee ylimmän kerroksen terassille avautuva lasiseinä. Uusi julkisivu saatiin suunnitella hieman vapaammin, koska se oli sisäänvedetty räystäslinjasta.
Rakennuksen arkkitehtuuri on alun perin kilpailuvoitto ja julkisivu on ollut tarkoitus toteuttaa isoilla julkisivulaatoilla. Julkisivu toteutettiin kuitenkin rapattuna. Materiaalimuutokseen on saattanut vaikuttaa sota-ajan raha- tai materiaalipula.
Koskela kertoo, että peruskorjauksen suunnitteluvaiheessa mietittiin myös mahdollisuutta toteuttaa julkisivu kivellä tai puristelaatalla, mutta viranomaiset halusivat kuitenkin toistaa alkuperäisen ratkaisun. Näin aiemmissa korjauksissa piiloon pellitetty rappaus purettiin ja uusittiin kolmikerrosrappauksena Fesconin tuotteilla.
Kadun puolella rappaukseen toteutettiin myös alkuperäisen KY-talon tapaan jakourat, jotka aikanaan tehtiin imitoimaan kivilaatoitusta.
Sisätiloissa rakennuksen alkuperäisestä tunnelmasta on säilytetty se, mitä siellä vielä oli jäljellä peruskorjausta aloitettaessa. Ne näkyy porrashuoneissa, ja avotoimistotilassa siitä muistuttavat julkisivua rytmittävät alkuperäiset ikkuna-aukot syvine ikkunapenkkeineen.
Tietomallinnus mahdollisti elinkaariajattelun
Hankkeelle asetettiin kunnianhimoiset tavoitteet alusta pitäen. Sille haluttiin BREEAM Excellent-tason ympäristösertifiointi ja sen se on myös saanut. Tai itse asiassa kaksi, sillä rakennuksen toimisto-osalla ja liiketiloilla on omansa. Tietomallinnus mahdollisti elinkaariajattelun, ympäristötavoitteiden tarkastelun ja BREEAM-sertifiointiin pyrkimisen tavoitteiden toteutumisen seuraamisen haastavassa hankkeessa.
– Sertifiointi asettaa vaatimuksia mm. luonnonvalovyöhykkeiden määrälle, näkymille ja energiatehokkuudelle, joita vanhassa rungossa on haastavaa saavuttaa. Kun palettiin lisätään esimerkiksi käyttäjän ja kiinteistön omistajan tavoitteet, muuntojoustavuus ja yleinen ympäristönäkökulma, kaiken yhteensovittaminen on aikamoinen palapeli. Toisaalta se tekee tehtävästä mielenkiintoisen, Koskela toteaa.
Hankkeessa pyrittiin ottamaan huomioon rakennuksen koko elinkaari ja saavuttamaan ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä rakennus. Materiaalivalinnoissa kiinnitettiin huomiota erityisesti hiilijalanjälkeen. Lisäksi panostettiin veden säästämiseen, jätehuoltoon ja kestävään energiaan muun muassa asentamalla aurinkopaneelit katolle.
Rakennukselle saatiin uusi elämä ilman turhaa purkamista. Olemassa olevan rungon säilyttäminen asetti sen päästöt lähes nollatasolle. Hiilijalanjälkilaskennassa koko Kulma21:n korjauksen päästövaikutukset olivat 44 % pienemmät kuin uuden vastaavan rakentamisen.
Kuvat: NCC
