Viime aikoina on julkaistu kaksi kiinteistö- ja rakennusalan kannalta kiinnostavaa ja tärkeää raporttia. Sitran Tackling root causes – Halting biodiversity loss through the circular economy keskittyy luontokadon hidastamiseen ja Ilmastopaneelin Metsät ja ilmasto: hakkuut, hiilinielut ja puun käytön korvaushyödyt keskittyy nimensä mukaisesti hiilinieluihin. Nostan molemmista raporteista esiin alan kannalta oleellisia havaintoja.
Sitran raportti on ensimmäinen laatuaan maailmassa sikäli, että siinä mallinnetaan kvantitatiivisesti globaalilla tasolla kiertotalousratkaisujen vaikutuksia luontokatoon neljän keskeisen sektorin osalta. Nämä ovat ruuantuotanto ja maatalous, rakentaminen ja rakennukset, tekstiiliteollisuus sekä metsäteollisuus. Kullekin sektorille luotiin kiertotalousskenaariot, jotka perustuivat tunnistettuihin kiertotalousratkaisuihin ja niiden vaikutuksiin maankäyttöön. Kokonaisuudessaan keinovalikoiman avulla olisi mahdollista palata vuoteen 2035 vuoden 2000 luontokadon tasolle.
Ylivoimaisesti suurimmat hyödyt saatavissa ruuantuotannossa ja maataloudessa
Keskeisiksi keinoiksi ruuantuotannossa ja maataloudessa todettiin lihankulutuksen puolittaminen, maitotuotteiden käytön vähentäminen 67 prosenttia sekä uudistavien viljelymenetelmien käyttöönotto 60 prosentissa viljan viljelymaista ja 18 prosentissa laidunmaista. Kokonaisuudessaan näillä toimilla vapautuisi 640 miljoonaa hehtaaria maatalousmaata muuhun käyttöön.
Rakentamisen ja rakennusten osalta kaksi merkittävintä kiertotalousratkaisua ovat puutavaran kysynnän puolittaminen sekä kaupunkien asukastiheyden kasvattaminen 51 prosentilla. Nämä toimenpiteet yhdessä vapauttaisivat 14 miljoonaa hehtaaria kaupunkien maata muuhun käyttöön. Puolentoista Euroopan pinta-alan verran siis. Asukastiheyden kasvattamisen ohella rakennusten korjaamista, käyttötarkoituksen muutoksia ja elinkaarien pidentämistä pitäisi suosia. Puumateriaalien uudelleen käyttö ja kierrätys vähentäisivät puuntuotannon maankäytön tarvetta. Raportin mukaan rakennuspuun kysynnän kasvulla on puolestaan negatiivinen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen.
Mitä tapahtuu metsien hiilinielulle hakkuutasojen muuttuessa?
Ilmastopaneelin raportti selvittää, mitä tapahtuu metsien hiilinielulle pitemmällä aikavälillä hakkuutason muuttuessa pysyvästi nykytasosta ja miten suuria ilmastovaikutuksia puun käytöllä saadaan aikaiseksi sekä aiheuttaako puurakentamisen lisääminen ilmastohyötyjä.
Viimeinen kysymys on tietysti poikkeuksellisen mielenkiintoinen, koska puurakentamista on ponnekkaasti edistetty sekä maan hallituksen että monien kuntien toimesta nimenomaan ilmastoperusteilla.
Tutkimuskysymyksiin haettiin vastauksia tekemällä metsien hiilitaseen kehityssimulaatioita eri hakkuutasoilla 80–100 vuoden aikajänteellä ja arvioimalla valmistettujen puutuotteiden hiilivarastojen muutoksia sekä puutuotteiden ja -polttoaineiden korvaushyötyjä tutkimustiedon perusteella.
Tehtyjen tarkastelujen perusteella raportissa päädytään siihen, että hakkuiden kasvattaminen nykytasoa (72 miljoonaa m3 vuodessa) korkeammaksi vähentää metsiemme hiilinielua vähintään kuluvan vuosisadan ajan verrattuna tilanteeseen, jossa hakkuut säilyisivät nykytasolla. Vastaavasti hakkuiden pienentäminen kasvattaa luonnollisesti hiilinielua. Mitä tulee puun ilmastovaikutuksiin, tarkastelu osoitti, että nykyisen kaltaisilla puutuotteilla ja -polttoaineilla ei pystytä kompensoimaan hakkuiden kasvattamisen kautta aiheutettuja hiilinielumenetyksiä ilmakehään ainakaan 150 vuoden aikajänteellä, jos hakkuutaso nousee pysyvästi nykyistä suuremmaksi.
Puurakentamisen ilmastovaikutuksiin liittyy monia seikkoja
Puurakentamisen ilmastovaikutuksiin liittyy useita tekijöitä, kuten kuinka puurakentamisen lisäämiseksi tarvittu puuraaka-aine on tuotettu, mitä puurakentamistuotteita tehdään ja miten puurakentamisen lisääminen korvaa muiden rakennusmateriaalien käyttöä markkinoilla. Selvityksen mukaan puurakentamisen lisääminen Suomessa nykyisillä puutuotteilla hakkuita kasvattamalla ei ole ilmaston näkökulmasta perusteltua. Jos taas puurakentamisen osuutta pystyttäisiin lisäämään metsäteollisuuden tuotannossa kotimaista hakkuutasoa kasvattamatta, ilmastohyötyjä voitaisiin saavuttaa jo lyhyellä aikajänteellä. Kotimaisen puurakentamisen kasvattaminen vientiä vähentämällä tai tuontia lisäämällä vähentäisi päästöjä vain meillä, ei globaalisti.
Raportin keskeinen suositus on, että hakkuita lisäämättä pyritään parantamaan puutuotteiden valmistuksen ja käytön materiaalitehokkuutta sekä valmistamalla nykyisen hakkuutason sisällä tuotteita, jotka voivat korvata nykyistä enemmän suurempipäästöisiä tuotteita markkinoilla.
Luontokadolla ja ilmastonmuutoksella on vahva sidos
Sitran raportti keskittyy luontokadon hidastamiseen, Ilmastopaneeli puolestaan ilmastonmuutoksen hiilinielujen näkökulmasta.
Vaikka kysymyksessä on kaksi eri ilmiötä, ne ovat voimakkaasti sidoksissa toisiinsa ja kiertotalous tarjoaa eri toimialoille ja sektoreille hyödynnettäviä ratkaisuja. Rakentamisen ja rakennusten kannalta keskeiset keinot ovat tunnettuja eli korjaaminen, käyttötarkoituksen muutokset ja muuntojoustavuus, jotka kaikki auttavat pidentämään elinkaaria.
Hieman haastavampi asia on materiaalien ja rakennusosien kierrätys. Laajassa mitassa kierrättäminen mahdollistuu, kun syntyy markkinat ja sitä tukeva lainsäädäntö. Markkinoilla tarkoitan toimintaa, jossa ammattimaiset toimijat ottavat kierrätettävät rakennusosat ”tehtaaseen”, korjaavat viat, poistavat haitalliset aineet, varmistavat lujuudet ja antavat ympäristötodistukset (EPD). Lainsäädännön puolestaan pitää luoda säännöt kierrätettävien materiaalien hyväksyttävällä käytölle.
Rakennusmateriaalien osalta tarvitaan merkittäviä päästövähennyksiä ja varsinkin betonituoteteollisuus on tässä viime vuosina kiitettävästi aktivoitunut. Materiaalikehitykseen tarvitaan mukaan koko arvoketju tilaajasta tai asiakkaasta alkaen. Yksin ei kukaan ratkaise ongelmaa. Puun osalta globaalisti pitäisi tarvittavaa maankäyttöä vähentää, eikä kasvattaa, ja kotimaassa pitäisi pysyä nykyisessä hakkuutasossa.
Ja lopulta kaupunkeja pitäisi tiivistää reippaasti, niiden sisäisiä viheralueita – myös luonnontilaisia – vähentämättä. Meillä alhaisen kaupunkitiiviyden maassa sen ei varsinkaan pitäisi olla ongelma.
Kirjoittaja Juha Kostiainen, Executive Vice President, Urban Development & ESG, vastaa YIT:llä kaupunkikehityksestä.
