Uusien säädösten tavoite on kirkas: rakentamisen ja rakennusten hiilidioksidipäästöjen leikkaaminen. Kuinka säädökset on muotoiltava, jotta tavoitteeseen päästään, on huomattavan visainen kysymys.
Ympäristöministeriö on valmistellut lakiuudistusta laatimalla tiekartan rakentamisen hiilipäästöjen sääntelemiseksi. Lisäksi VTT on tehnyt sääntelyä koskevan vaikuttavuusarvion. Näihin asiakirjoihin tutustumalla voi päätellä, että vähähiilisen rakentamisen ohjauskeinoksi on vahvasti ehdolla hiilikatto.
Hiilikatto asettaa rakennukselle hiilibudjetin, jonka alittamisesta palkitaan ja ylittäminen sanktioidaan
On oleellinen kysymys, tuottaako hiilikatto-tyyppinen sääntely rakentamista, jonka hiilipäästöt ovat myös todellisuudessa alhaiset. On nimittäin aivan ilmeistä, että hiilikatto-sääntelyllä ei ole pelkästään positiivisia vaikutuksia hiilipäästöihin. Seuraavassa pari esimerkkiä:
- Betonirakentamisessa käytetään paikoin ruostumatonta raudoitusta, jotta voidaan varmistaa, ettei raudoituksen ruostuminen lyhennä rakenteen käyttöikää. Korvaamalla rosteriraudoitus mustalla teräksellä saadaan pienempi hiilipäästö. Samalla rakenteen käyttöikä todennäköisesti lyhenee. Kumpi näistä vaihtoehdoista on hiilipäästön kannalta parempi ratkaisu, on kohtuullisen hankala kysymys.
- Muuntojoustavaksi suunniteltava toimistotalo. Kantavat rakenteet mitoitetaan määräysten vähimmäisarvoa suuremmille kuormille, jotta rakennuksen runko ei rajoita sen tulevaa käyttöä. Materiaalia kuitenkin kuluu enemmän ja hiilikatto on koetuksella. Onko sittenkin järkevämpää suunnitella vain minimivaatimukset täyttävä rakennus, joka puretaan ja korvataan uudella, kun käyttötarkoitus aikanaan muuttuu?
Edellä mainitut esimerkit ovat vain pintaraapaisu. Kaikilla rakentamisen valinnoilla on hiilipäästövaikutuksensa ja sen vastaparina jokin tavoiteltava toiminnallinen ominaisuus. Jos tingit päästöstä, joudut monesti tinkimään myös toimivuudesta. Kumpi lopulta tuottaa hiilipihimmän lopputuloksen, on usein vähintäänkin epäselvää ja selviää
monesti vasta rakennuksen käytön myötä, jos ollenkaan.
Rakentamismääräysten tavoitteena on ollut varmistaa, että rakennuksista tulee turvallisia, terveellisiä, toimivia ja kestäviä. Energiatehokkuusvaatimuksilla on ohjattu siihen, että energiaa käytetään vastuullisesti. Määräykset eivät ole sisältäneet vaatimuksia, jotka olisivat olleet ristiriidassa näiden perustavoitteiden kanssa.
Hiilikatto-tyyppinen sääntely muuttaa tämän asetelman perusteellisesti. Rakentamismääräykset ovat asettaneet meille rakentajille vähimmäistason. Parempaa laatua on saanut tehdä – ja sitä on viranomaisten taholta myös toivottu. Hiilikatto-sääntely sen sijaan naulaa rakentamisen laadun kiinni myös yläpäästä. Määräysten minimiä on sanottu rakentajan maksimiksi. Tästä sanonnasta voidaan luopua, jos määräykset asettavat jatkossa myös maksimin.
Teksti on alunperin julkaistu Betoni-lehden numeron 4/2018 pääkirjoituksena.
