Suomi on maa, jossa kaupungistumiskehitys on edelleen kesken. Niin sanottu suuri muutto eli siirtyminen maaseudulta ja maataloudesta kaupunkeihin ja muihin elinkeinoihin tapahtui 1960- ja 1970-luvulla. Silloin suuret ikäluokat muuttivat kaupunkien lähiöihin ja osa meni Ruotsiin. Muuttoliike ei kuitenkaan loppunut tähän.
Haja-asutusalueilla ja pienissä taajamissa asuu edelleen suhteellisen paljon ihmisiä. Suomessa kaupungistumisaste on tämän vuoksi edelleen matalampi kuin muissa Länsi-Euroopan maissa.Syrjäseutujen väki kuitenkin ikääntyy ja rakennemuutos vähentää edelleen monien alueiden työpaikkoja. Tästä seuraa kahdenlaista muuttoliikettä. Nuoret lähtevät pieniltä paikkakunnilta opiskelemaan yliopisto- ja korkeakoulukaupunkeihin. Ikääntyneet pyrkivät taas muuttamaan aluekeskuksiin parempien palvelujen piiriin. Samalla monet haluavat myös eläkepäiviksi siirtyä asumaan esteettömiin kerrostaloihin, joissa asuminen on helpompaa siinä vaiheessa, kun vanhuus tai sairaudet alkavat tuottaa liikuntaesteitä.
Tästä maan sisäisestä muuttoliikkeestä seuraa, että kasvukeskuksien – eli lähinnä yliopistokaupunkien ja niiden ympäristökuntien – väestö jatkaa kasvuaan samaan aikaan kun väkiluku muualla maassa supistuu. Tämä väestönkasvu lisää tietysti asuntojen kysyntää.
Tässä ei ole kuitenkaan vielä kaikki. Suomeen on jo pitkään suuntautunut merkittävä maahanmuutto eikä se näytä vähenevän. Maahanmuuttajat pyrkivät muiden tavoin keskittymään suurimpiin kaupunkeihin työmahdollisuuksien vetäminä.
Kasvukeskuksiin nyt ja tulevaisuudessa suuntautuvan jatkuvan muuttopaineen voi arvioida lisäävän merkittävästi asuntojen tarvetta. Kun samalla myös tarve asumisväljyyden kasvattamiseen jatkuu ja kun osa vanhoista asunnoista poistuu kannasta, saadaan tulokseksi massiivinen asuntorakentamisen tarve; voidaan puhua yli puolesta miljoonasta uudesta asunnosta seuraavan 20 vuoden aikana. Tämä edellyttää paitsi nykyisten kaupunkien tiivistämistä, myös uusien asuntoalueiden rakentamista ja merkittäviä investointeja liikenneinfrastruktuuriin kuten rataverkkoihin ja teihin.
Tämä rakennustarve voitaisiin kääntää hyödyksi. Se edellyttää suuria investointeja, joilla on positiivinen, kasvua kiihdyttävä ja työllisyyttä parantava vaikutus. Rakentaminen voisikin hyvin toimia Suomessa talouskasvun moottorina seuraavien vuosikymmenten ajan.
Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori ja eläkeyhtiö Ilmarisen johtaja.
