Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoituksessa (MT 5.8.) käsiteltiin koronakriisin vaikutuksia muuttoliikkeeseen ja pohdittiin, onko kaupungistumisen megatrendin jälkeen vuorossa maalaistumisen megatrendi. Kirjoituksessa viitattiin Tilastokeskuksen tietoihin, joiden mukaan huhti–kesäkuussa kaupunkimaisista kunnista muutti maaseutumaisiin kuntiin monin verroin enemmän ihmisiä kuin viime vuonna samaan aikaan.
Pääkirjoituksessa nostettiin esille nopean kaupungistumiskehityksen varjopuolia muun muassa ilmastonäkökulmasta: ”Betonirakentaminen, ruuhkat ja metsien hävittäminen rakentamisen tieltä eivät tue lainkaan Suomen ilmastotavoitteita. Hajautettu puurakentaminen, paikallisesti tuotettu uusiutuva energia ja joustava etätyö sen sijaan tukevat.”
Edellä mainittu vaatii betonirakentamisen osalta oikaisua.
Betonirakentaminen nostetaan usein esimerkkinä ilmastolle haitallisesta toiminnasta siinä missä puurakentaminen esitetään ratkaisuna ongelmiin. Kuitenkin betonin raaka-aineena käytettävän sementin valmistaminen tuottaa Suomessa vain 1,6 prosenttia kasvihuonepäästöistä ja tämäkin osuus on laskussa.
Tosiasia on, että puurakentamista lisäämällä ei ole mahdollista saavuttaa merkittäviä päästövähennuksiä, kun taas betonin vähähiilisyyspotentiaali on huomattava. Kotimainen kivirakentaminen onkin avainasemassa ilmastomuutoksen ratkaisuja etsittäessä.
On hienoa, että monilla suomalaisilla on ollut viime kuukausien aikana mahdollisuus viettää enemmän aikaa kotimaassa mökkeillen. Koronan aikaansaama tilanne matkustuskieltoineen, etätöineen ja lomautuksineen on kuitenkin uusi ja poikkeuksellinen eikä sen kestosta ole tietoa. Vaikka maaseudun vetovoima nyt vaikuttaa kasvaneen, on mahdotonta vetää johtopäätöksiä pidemmän ajan trendeistä.
Joustavan etätyön lisääntymisellä voi olla positiivisia vaikutuksia yksilötasolla ja ilmastonkin näkökulmasta, mikäli esimerkiksi työmatkaliikenne vähenee, mutta kaupungistumiskehitystä se tuskin pysäyttää. Kaikkea työtä ei tulevaisuudessakaan voi tehdä etänä, ja työn ohella on myös muita syitä, jotka saavat ihmiset hakeutumaan kaupunkeihin. Palveluiden ja sosiaalista elämää tukevien ajanviettomahdollisuuksien merkitys voi jopa korostua koronarajoitusten aikanaan hellittäessä.
Nähtäväksi jää, miten muuttoliike jatkossa kehittyy. Vaikka maaseudun vetovoima olisi pitkälläkin aikavälillä nouseva trendi, lienee selvää, etteivät kaupungit katoa mihinkään – ei myöskään tarve kestävälle, kohtuuhintaiselle rakentamiselle, jossa betonilla on myös tulevaisuudessa keskeinen rooli.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 12.8.2020.
