Peräti 60 % kaikista investoinneista kohdistuu infrastruktuuriin, kuten teihin ja taloihin. Terve kilpailu ja sen tuomat hyödyt kytkeytyvät siis vahvasti koko yhteiskunnan kehitykseen. Moni kaipaa wau-tuntemuksia, yllätyksiä ja erottumista rakentamisessa. Siihen ei päästä kahlitsemalla suunnittelijoiden käsiä. Sen sijaan ohuemmalla sääntelyllä ja ohjaamisella päädytään erilaisiin, kekseliäisiinkin ratkaisuihin. Suomessa on jonkin verran saanut jo julkisuutta puukiveksi kutsuttu tuote. Siinä sekoitetaan kierrätyspuumursketta betonimassaan. Tuotteen saaminen markkinoille kesti useita vuosia, sillä käytöstä poistetusta puumateriaalista valmistetun puumurskeen tie puukiven raaka-aineeksi on ympäristöluvanvaraista toimintaa. Tuotteen kehitys vaatikin perusteellisen selvityksen siitä, että täytetään tiukat ja moniportaiset EU-direktiivien ja Suomen lainsäädännön vaatimukset. Yhtä lailla kiveä itsessään voidaan kierrättää. Nyt kierrätystuotteita käytetään lähinnä teiden pohjiin. Nykyistä enemmän voitaisiin kierrättää myös rakennuksiin ja ympäristörakentamiseen. Vain mielikuvitus on rajana. Ellei päättäjä toisin tahdo. Nyt näkyiin jäävien ”jätteiden” käyttö vaatii aina ympäristöluvan, jonka saaminen on niin pitkä prosessi, että se käytännössä karsii alla olevien esimerkkien tyyppisen kierrättämisen suuremmissa volyymeissa.
Hitaan kasvun Suomi kaipaisi kaiken mahdollisen piristyksen työllisyyden ja kasvun vauhdittamiseen. Rakentamisen volyymit merkitsevät kymmeniä tuhansia työpaikkoja ja miljardeja euroja. Tästä kakusta on saatava entistä enemmän irti. Näin tapahtuisi, mikäli esimerkiksi kierrättämiseen tai kaavoittamiseen liittyvissä päätöksissä turvattaisiin iso veljeä enemmän maalaisjärkeen. Riuhtaistaan itsemme irti vuodesta 1984.
