Maailman muuttuessa ympärillä olemme myös Suomessa vihdoin saavuttaneet tilanteen, jossa suurin osa ihmisistä on oppinut suhtautumaan rakentavan kriittisesti erilaiseen sääntelyyn. Kaikki mikä Arkadianmäeltä hyvää tarkoittaen päätetään ihmisten ja yritysten puolesta sääntelyn puitteissa, ei välttämättä ole tarpeen tai edes järkevää. Populismin kukoistaessa on alleviivattava, että laadusta ei kuitenkaan tule tinkiä. Tavoitteena tulee olla sääntelyn romuttamisen sijaan entistä fiksumpaa sääntelyä.
Laadukas säädös- ja lainvalmistelu vauhdittavat talouskasvua. Ohjauksen eli normiston kehittäminen kansalaisten ja yritysten luovuutta vapauttamaan on myös maan hallituksen tahtotila. Positiivinen esimerkki on tuore ennakkotieto siitä, että hallitus olisi muun muassa helpottamassa taloyhtiöiden uudisrakentamista. Nykyisin yksi osakas, esimerkiksi yksi 25:stä voi veto-oikeudellaan estää vanhan purkamisen uuden tieltä. Kenen mielestä tämä on oikein tai vastaa yleistä käsitystä oikeudenmukaisuudesta?
Asukkaiden ja omistajien oikeus vaikuttaa on erittäin tärkeää. Samalla olisi kovin luontevaa, että myös rakentamisen sääntelyssä yhteinen päätöksenteko, kutsutaan sitä nyt tässä vaikka asukasdemokratiaksi, peittoaisi nykyisen mallin. Tämä palauttaisi valtaa taloyhtiön osakkaille yhdenvertaisesti ja voisi olla omiaan lisäämään yhteistä kiinnostusta taloyhtiön kehittämiseen ja jaettujen ratkaisujen etsimiseen.
Rakentamisen sääntelyn kehittämisellä on siis myös taloyhtiötä laajemmat vaikutukset. Rakentaminen nojaa paljolti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka työllistävät suuren määrän suomalaisia. Niinpä entistä vaivattomampi uudisrakentaminen tukee paikallista työllisyyttä ja heijastaa myönteisiä vaikutuksia laajemmin aluetalouteen. Perusteellisen korjaamisen rinnalla onkin aina huolella harkittava uudisrakentamista. Kansantalouden investoinneista menee leijonanosa rakentamiseen. Toimeliaisuus ruokkii itseään. Rakentamalla luodaan työtä alihankintaketjuun, ruokitaan yrittäjyyttä ja synnytetään hyvinvointia kuntalaisille.
Paljon puhuttu kohtuuhintainen asuminen palautuu sekin järkevään sääntelyyn. Tavoite ei ole tavoittamaton unelma, keinot on vain valittava oikein. Kaavoituksen rakennusmateriaalipakolla tai ylisääntelyllä ei menestytä. Sääntelyn järkevä kehittäminen vaikuttaa suoraan asumisen kustannuksiin. Elinkaarikustannuksia laskevat puolestaan esimerkiksi kohtuullisina pysyvät kunnossapitokustannukset. Järjen lisääminen rakentamisen sääntelyyn onkin lopulta win-win-ratkaisu. Kuka ei halua voittaa?