Vallitseva maailmantilanne on herättänyt keskustelua Suomen väestönsuojista, ja julkisuudessa on kuultu poliitikkojen ja asiantuntijoiden puheenvuoroja mm. suojien riittävyyteen sekä korjausvelkaan liittyen. Moni kansalainenkin on kiinnostunut selvittämään oman taloyhtiönsä tai lähialueensa väestönsuojan tilanteen.
Vuoden 2020 alussa Suomessa oli 54 000 väestönsuojaa, joista pääosa on asuin- ja liikekiinteistöjen yhteydessä olevia yksityisiä, talokohtaisia teräsbetonisuojia. Suurissa kaupungeissa on myös yhteiskäyttöön tarkoitettuja suuria väestönsuojia kalliotiloissa. Väestönsuojien rakentamisesta ja ylläpidosta säädetään pelastuslaissa.
Suomen väestönsuojista käytiin takavuosina vilkasta poliittista keskustelua ”Normitalkoot” -hankkeen ja pelastuslain uudistamisen yhteydessä. Normitalkoiden tavoitteena oli selvittää rakentamismääräysten merkitystä rakentamisen kustannuksille, ja tähän liittyen esitettiin jopa väestönsuojien rakennusvelvoitteesta luopumista. Kyseiseen ratkaisuun ei lopulta päädytty, mutta velvoitetta väljennettiin nostamalla suojaa vaativa alin neliöraja 1200 neliömetriin.
Poliittinen keskustelu ja päätöksenteko elävät ajassa, heijastellen vallitsevia olosuhteita ja asenteita. Ukrainassa käytävä sota on osoittanut, että asiat voivat muuttua nopeastikin. Normien purkamisen ja asuntorakentamisen kustannussäästöjen tavoittelun sijasta väestönsuojien merkitys nähdään nyt keskeisenä yhteiskunnan kriisivalmiuden kannalta.
Väestönsuojat rakennetaan ymmärrettävistä syistä erittäin lujiksi, joten ne ovat vielä vuosikymmenienkin jälkeen rakenteellisesti erittäin hyvässä kunnossa. Sen sijaan esimerkiksi ilmanvaihdon ja sähköjärjestelmien osalta tarvetta nykyaikaistamiseen on olemassa.
On hyvä, että väestönsuojien korjausvelka ja muutostarpeet tiedostetaan. Nykyinen asenneilmapiiri kannustanee tekemään tarvittavat korjaukset viivyttelemättä ja saattamaan väestönsuojat ajan tasalle. Tulevina vuosina yleisten ja yhteisten väestönsuojien ylläpitämiseen on syytä varata riittävästi rahaa, ja on tärkeää, että myös taloyhtiöt huolehtivat aktiivisesti vastuullaan olevien suojien kunnosta.
Yhteiskunnan huoltovarmuuden rakentaminen ja sen ylläpitäminen on kestävyyslaji, sillä tehdyt päätökset ovat kauaskantoisia. ”Hyvinä aikoina” purettujen huoltovarmuusjärjestelyjen uudelleenrakentaminen ei ole enää kriisin eskaloituessa mahdollista, vaan siihen tarvitaan vähintään vuosia, väestönsuojien tapauksessa vuosikymmeniä.
