Heti syksyn aluksi tapahtui kummia. Ympäristöministeriö palkkasi lobbarin. Yleensähän lobbari lobbaa ministeriötä. Jatkossa puurakentamista edistää veronmaksajien rahoilla lobbari Petri Heino. Lobattava lobbaa ja kehitys kehittyy.
Aloitus oli näyttävä kokonaisuudessaan. Heino linjasi ruotsinkieliselle Yleisradiolle 7.9., että ”staten borde grunda byggföretag som bygger i trä.” Muun yksityissektorin trimmatessa samaan aikaan itseään kiky-sopimuksella kilpailukykyiseen kuntoon, haluaa valtion uusi puulobbari siis valtion perustavan valtionyhtiön, joka rakentaisi puutaloja. Tarina ei kerro kuka taloja ja asuntoja ostaisi, mutta vahva ehdokas on valtio.
Ajatus on raikas kuin Neuvostoliiton kansallishymni. Yllättäväksi sen tekee myös hienoinen ristiriitaisuus Juha Sipilän johtaman hallituksen hallitusohjelman kanssa. Tämä kuuluisa strategiapaperihan toteaa Suomen menettäneen ”liiallisella sääntelyllä ja hallinnoinnilla ketteryytensä ja samalla kilpailukykynsä”. Ketteryyttä ja kilpailukykyä siis kaivataan. Harva kuitenkaan arvasi sen tarkoittavan sellaista ketteryyttä, että hallitus tekee vaikka kuperkeikkoja, jotta maahan rakennettaisiin taloja puusta.
Mieleen tulee presidentti Mauno Koiviston kuuluisa lausahdus ”ei pidä provosoitua, kun provosoidaan”. Ei pidäkään, vaikka ympäristöministeriö kovin sitä nyt yrittää.
