Markkinataloudessa kehitysloikat syntyvät innovaatioista ja kilpailusta, oman tekemisen parantamisesta. Usein tueksi tarvitaan kuitenkin julkista valtaa joko sääntelyn järkevöittäjänä ja mahdollistajana tai sitten taloudellisten puitteiden suorana vahvistajana.
Kiertotalouskin tarvitsee vauhdittajakseen hyvää suunnittelua ja julkisen vallan fiksuja päätöksiä. Tällä hetkellä kiertotalous on yksi hallituksen kärkihankkeista, mutta ympäristölainsäädäntö sallii jopa CE-merkittyjen uusiotuotteiden käytön vain hyvin rajatuissa kohteissa ilman ympäristölupaa. Sanoissa ja käytännön toimissa on vielä suuri ero.
Jotta rakennukset olisivat ympäristöystävällisiä koko elinkaarensa ajan, niiden tulee olla mahdollisimman huoltovapaita ja niiden käyttötarkoitusta pitää voida muuttaa tarpeiden mukaan. Tiilijulkisivu kestää, jopa monta sataa vuotta ja kivirakenteita parempaa muuntojoustoa tarjoavaa runkomateriaalia on vaikea keksiä.
Rakentamisen ja muun teollisuuden raaka-aineiden sivuvirrat ovat iso asia, kun kiertotaloutta vauhditetaan. Kivipohjaisten materiaalien valmistukseen käytetään vuosittain satoja tonneja muun teollisuuden sivuvirtoja, kuten lentotuhkaa ja masuunikuonaa. Näillä uusioraaka-aineilla voidaan esimerkiksi sementissä korvata osa kalkkikivestä ja täten vähentää CO2-päästöjä. Muissa tuotteissa ne korvaavat neitseellisiä kiviaineksia. Tuotteiden valmistuksen vaatimaa energiaa korvataan mahdollisuuksien mukaan biokaasulla ja erityyppisillä jätteillä. Prosesseista tulevaa lämpöä hyödynnetään muun muassa kaukolämpönä.
Tämän lisäksi kivirakentamisen materiaalien elämä ei pääty rakennuksen purkamiseen. Päinvastoin, se jatkaa matkaa joko uuteen rakennukseen tai muuhun käyttöön, kuten infrarakentamiseen. Paperin kierrätystä on totuttu pitämään edistyksellisenä. Kivipohjaisten rakennusmateriaalien kierrätysprosentti on yli 80 %, mikä on jopa enemmän kuin paperilla.
Rakentamisen kiertotalous on kiistatta asia, joka myös julkisen päättäjän on entistä enemmän otettava huomioon, kun mietitään vaikkapa sääntelyn kehittämistä kiertotaloutta tukevaan suuntaan. Jotkut päättäjistämme ovat sitä mieltä, että materiaalin tulisi aina kiertää samaan käyttötarkoitukseen ns. downgreidaus on heistä huonoa asia. Suomessa, pitkien matkojen maassa kuitenkin yli 80% neitseellisestä kiviaineksesta käytetään infrarakentamiseen ja kierrätyskiviaineksen käyttö korvaamaan tätä käyttöä on resurssitehokkuutta parhaimmillaan. Neitseellinen materiaali kannattaa mieluummin käyttää rakennuksiin, joissa materiaalin tarkasti tunnetulla laadulla on huomattavasti tärkeämpi merkitys.
Odotan innolla, että voimme meilläkin alkaa uusiokäyttää kivimateriaaleja innovatiivisemmin myös erilaisiin näkyviin jääviin ympäristörakenteisiin. Vaikkapa oheisen Kööpenhaminan esimerkin tavoin, jossa puretuista betonielementeistä on tehty istusastioita / istuskelupenkkejä.
