Kivirakentajat on pelkistänyt omat vaalitavoitteensa kolmeen. Haluamme rakentaa kestävää kaupungistumista ja näin ratkaista yhteiskunnan kaupunkeihin kiinnittyviä, keskeisiä haasteita niin talouden, ilmastonmuutoksen kuin laajemmin hyvinvoinnin osalta. Parempaa rakennetun ympäristön ohjausta kokonaisuutena, reilun kilpailun ja innovaatioiden avulla ratkaisuja kaupungistumiseen sekä viisaita valintoja päästöjen minimoimiseksi.
Olemme käyneet läpi toistaiseksi julkaistuja neljän suurimman puolueen vaaliohjelmia tai -linjauksia. Pääministeripuolue keskusta julkaisi viimeisimpänä linjauksensa. Puolue toteaa, että ”kohtuuhintainen asuminen on myös kaupungissa asuvien oikeus.” Ohjelmassa on toisaalla myös kirjattu, että ”puulla voidaan korvata ympäristölle haitallisempaa tuotantoa. Suomesta pitää tehdä puurakentamisen mallimaa.” Jälkimmäinen viesti ei ole yllätys, mutta poiminnat ovat keskenään ristiriitaisia. Miten asumisen kohtuuhintaisuutta tukee rakentamisen kilpailun kampittaminen yhden materiaalin edunvalvonnalla?
Markkinoihin ja kilpailuun tavallisesti uskova kokoomus pitää sekin puurakentamista ja muita pitkäkestoisia puutuotteita pitkäaikaisina hiilivarastoina kannustaen puurakentamiseen. Puolue tarkentaa, että puuhun sitoutunut hiili korvaa tuontisementtiä. Sementtiä, joka on 90 %:sesti kotimaista. Sen sijaan olisikin hyvä huomata, että hiljattain luetut uutiset tuontipuusta ja tuontityövoimalla tehtävistä puurakennuksista tulevat varmasti lisääntymään puurakentamisen yleistyessä. Kivipohjaiset rakennusmateriaalit ovat puolestaan lähes täysin kotimaisia. Ensimmäisen väitteen kohdalla puolestaan unohdetaan myös betonin sitovan hiiltä ja vieläpä erittäin pitkän, jopa yli sadan vuoden elinkaaren ajan.
Johtava oppositiopuolue SDP esittää kaupunkipoliittista strategiaa, joka vastaa hyvin omaa tavoitettamme rakennetun ympäristön ohjaamisesta kokonaisuutena. Samassa ohjelmassa puolue kuitenkin myös lipsuu hiilivarastoargumentoinnin myötä peräämään lisää puurakentamista. Eräänlaisena turvalausekkeena voi sentään tulkita mainintaa koko elinkaaresta, jolloin objektiivisesti toteuttaen kivirakennukset pärjäisivät vertailussa hyvin.
Vihreät eivät ole ilmeen ja otsikoiden lisäksi vielä julkaisseet vaaliohjelmaansa. Sen sijaan puoluekokouksen hyväksymä poliittinen ohjelma haluaa ”suosia ekologisia rakennusmateriaaleja”. Poliittinen ohjelma toteaa suoraan, että on edistettävä puurakentamista kaavamääräyksillä, lisäämällä koulutusta ja tutkimusta, tarkastamalla rakentamisen säädöksiä sekä käyttämällä puuta rakennushankkeissa. Siinä onkin hahmoteltuna uusi valtiontukipaketti!
Lopuksi on todettava, että suomalainen myyttinen alkutarina metsästä elävästä kansasta elää tiukassa. Taustalle jää tutkittu tieto kivi- ja puurakentamisen varsin vähäisestä erosta päästöjen osalta. Taustalle jää myös kivirakentamisen elintärkeä merkitys suomalaisille keskisuurille paikkakunnille, joissa kotimaisesta materiaalista ja vahvalla ammattitaidolla tuotetaan rakennuselementtejä kohtuuhintaisen asumisen tarpeisiin. Ottaen huomioon ohjelmien kokonaisuuksien laajuuden, voi ne nipin napin päästää luokalle. Mutta materiaalineutraalin sääntelyn säännönmukainen kumoaminen ohjelmakirjauksissa on huolestuttavaa. Työtä rakentamisen terveen kilpailun, kotimaisten työpaikkojen ja kohtuuhintaisen asumisen puolesta onkin paljon vielä edessä.
