Hallituksen kuluvan vuoden neljäs lisätalousarvioesitys keskittyy koronaepidemian jälkihoitoon ja Suomen nostamiseen kriisistä. 5,5 miljardin euron toimenpidekokonaisuus sisältää monia hyviä ja kannatettavia toimenpiteitä talouden elpymisen tueksi. Muun muassa panostuksia infrastruktuuriin ja korjausrakentamiseen on syytä kiittää, sillä ne tukevat taloutta sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Ympäristöministeriön tiedotteen mukaan lisätalousarvioehdotus sisältää toimia, jotka torjuvat ilmastonmuutosta ja ehkäisevät luonnon köyhtymistä. Tähän ”vihreän elvytyksen” keinovalikoimaan kuuluu mm. investointeja raideyhteyksiin, lähivirkistysalueiden kunnostamista, panostuksia öljylämmityksestä luopumiseen – ja merkittävää lisärahoitusta puurakentamisen tukemiseksi.
Teollista puurakentamista ja puurakentamisen koulutusta esitetään kehitettäväksi kaikkiaan viidellä miljoonalla eurolla. Lisäksi puukerrostalojen käynnistysavustusta korotetaan vuoden 2021 loppuun saakka MAL-alueilla 5000 euroon asuntoa kohden. MAL-alueiden ulkopuolella puolestaan otetaan käyttöön 1000 euron käynnistysavustus, jota korotetaan 2000 eurolla, mikäli talo on puurakenteinen.
Ajatus kestävästä elvyttämisestä on toki kannatettava, ja rakennusala on keskeinen työllistäjä, mikä puoltaa elvytystoimien kohdistamista alalle. Puurakentamisen osalta on kuitenkin syytä tarkastella esitettyjen toimien hinta-hyötysuhdetta.
Hiljattain julkistettiin Rakennusliike Reposen Helsingin Kuninkaantammeen rakentamista puu- ja betonikerrostaloista tehty vertailu. Selvityksen tulosten perusteella voidaan todeta, että puurakentamisella säästetty hiilidioksiditonni tuli maksamaan yli 2.500 €. Vertailun vuoksi todettakoon, että päästökaupassa hiilidioksiditonnin hinta on 25 €.
Ympäristöministeriö on aiemmin ilmoittanut tavoitteekseen nostaa puun markkinaosuus kaikessa monikerrosrakentamisessa 45 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Mikäli tämä tavoite toteutuisi, Suomen kasvihuonekaasupäästöt alenisivat kokonaiset 0,3 %. Toisin sanoen puurakentamisen edistäminen on todella kallis ja ennen kaikkea todella tehoton tapa edistää rakennetun ympäristön vähähiilisyyttä.
Käytännössä isot, nopeat päästövähennysmahdollisuudet ovat olemassaolevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamisessa. Hallituksen halu kaataa velkarahaa puurakentamiseen tuntuukin enemmän ideologiselta valinnalta kun loogiseen ajatteluun perustuvalta päätökseltä.
Ministeri Mikkonen toteaa tiedotteessa seuraavaa: ”Puusta tehdyt rakennukset ovat ilmastoystävällisiä, terveitä ja pidettyjä. Jatkossa asuinkerrostaloista yhä usemmat tulevat olemaan kotimaisesta puusta tehtyjä.”
Aivan yhtä lailla voidaan todeta, että kivestä tehdyt rakennukset ovat ilmastoystävällisiä, terveitä ja pidettyjä. Kuluttaja arvostanee myös kohtuullisena pysyviä asumiskustannuksia, jotka kivirakentaminen mahdollistaa.
Rakentamisessa niin puulla kuin kivellä on paikkansa, molempia tarvitaan. Ratkaisuja vähähiilisen tulevaisuuden eteen on niin ikään löydettävistä molemmista materiaaleista. Yhden materiaalin voimakas tukeminen julkisella rahalla onkin erittäin kyseenalaista, etenkin tavoiteltujen ympäristöhyötyjen jäädessä niin vaatimattomiksi kuin edellä on osoitettu.
Veronmaksajan näkökulmasta hallituksen elvytyspolitiikka herättää vakavia kysymyksiä. Koronan jälkeisen tulevaisuuden monien haasteiden edessä päättäjien olisi nyt erityisen tärkeää tehdä valintoja, jotka ovat kestäviä paitsi ympäristön, myös valtiontalouden kannalta. Velkaraha on aina lopulta maksettava takaisin, joten sitä on käytettävä toimiin, jotka tuottavat yhteiskunnalle mahdollisimman edullisesti parhaan hyödyn.
