Hallituksen syyskuun budjettiriiheen kohdistuu poikkeuksellisen paljon painetta. Sekä kansainvälisen talouden kehitys että koronapandemia monine oheisvaikutuksineen tuovat markkinoille epävarmuutta, ja hallitukselta kaivataan vakautta ja luottamusta rakentavia ratkaisuja. Talouden rattaat on pidettävä pyörimässä vaikeista oloista huolimatta, ja samaan aikaan käsissämme ovat yhä aikamme suuret haasteet kuten ilmastonmuutos.
Kulunut vuosi on kiihdyttänyt valtion velkaantumista, ja tulevina vuosina tasapainoa menojen ja tulojen suhteen joudutaan hakemaan erilaisin keinoin, mikä voi edellyttää hallitusohjelman linjauksien kriittistäkin tarkastelua. Tärkeistä tavoitteista ilmastonmuutoksen torjunnan suhteen ei pidä luopua, mutta olennaista on, että niukkenevat resurssit kohdennetaan tavoitteen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla – toisin sanoen siten, että panos-tuotos -suhde on yhteiskunnalle mahdollisimman edullinen.
Tähän saakka yksi hallituksen ilmastotoimien kärjistä on ollut puurakentamisen lisääminen. Tätä kokonaisuutta tulisi kiristyvän taloustilanteen aikana tarkastella kriittisemmin kuin mitä tähän saakka on tehty. Tavoite rakentamisen päästöjen leikkaamisesta on tärkeä, mutta perustellusti voidaan kysyä, onko puurakentamisen tukeminen todella paras keino sen saavuttamiseksi?
Puurakentamisen ja kivirakentamisen päästövaikutusten ja kustannusten suhdetta avaa esimerkki Helsingin Kuninkaantammesta, jossa verrattiin samanlaisia kivi- ja puukerrostaloja toisiinsa. Vertailun tuloksena selvisi, että puukerrostalot olivat vain 6% vähähiilisempiä kuin betonirakenteiset, mutta hinnaltaan 253 €/m2 kalliimpia. Käytännössä siis yhden puurakentamisella säästetyn CO2-tonnin hinta on yli 2500 euroa. Jos 50 % Suomen kerrostalorakentamisesta muutettaisiin tehtäväksi puurakenteisina, Suomen kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät vain alle 0,3 %, mutta hintalappu olisi melkoinen.
Mikäli aidosti vaikuttavia tuloksia rakentamisen hiilijalanjäljen pienentämiseksi halutaan saada, tulisi katseet kääntää betonirakentamiseen, jonka päästövähennyspotentiaali on huomattavasti puurakentamista suurempi. Kesäkuun alussa julkaistun Gaia Consulting Oy:n toteuttaman puolueettoman selvityksen mukaan betonirakentamisen hiilipäästöjä voidaan pienentää monin eri toimenpitein niin tehokkaasti, että vuonna 2050 betoniteollisuus olisi Suomessa jo käytännössä hiilineutraali toimiala.
Niin Suomen ilmastotavoitteiden kuin julkisen talouden kestävyyden kannalta hallituksen voimakas puurakentamisen tukeminen on kyseenalaista rahankäyttöä, jonka hyödyt jäävät parhaassakin tapauksessa vähäisiksi, mutta joka on omiaan vääristämään kilpailua ja aiheuttamaan kivirakentamisen toimialalla epävarmuutta, joka heijastuu niin työpaikkoihin kuin uskallukseen tehdä vähähiilisyystavoitteita edistäviä investointeja.
Puu- ja kivirakentamisella on molemmilla paikkansa tulevaisuuden Suomea rakennettaessa, ja molemmilta löytyy halua kehittää ja tuoda markkinoille vähähiilisemmän rakentamisen ratkaisuja. Ilmaston kannalta parhaat ratkaisut saavutetaankin antamalla rakennusalan markkinamekanismien toimia omalla painollaan ja luomalla ennakoitava toimintaympäristö, jossa eri materiaaleja kohdellaan tasapuolisesti. Tällainen politiikka tukee parhaiten myös työllisyyttä ja hyvinvointia koko maassa.
